lauantai 10. joulukuuta 2011

Nettifasilitoinnin taidoilla tuotekehittämistä

Edupolin Ari Rapo ja Jouni Kahila laventavat tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoa huomioimaan nykynetin mahdollisuuksia. He pyysivät Kari A. Hintikkaa ja minua toteuttamaan koulutuksensa someosion. Vedimme jokunen aika sitten somemoduulin, joka rakentui etäeluennoista, pienistä harjoituksista ja omasta etätehtävästä sekä sen konsultoivasta palautteesta.

Online-seminaariin saatiin mukaan vain muutama joukosta, joten luennot tallennettiin ja julkaistiin. Ensimmäinen toteutustapa vaatii vielä jalostamista, mutta ei ihan huono, koska jaksan itsekin kuunnella taltiointeja uudelleen ja miettiä jäsennyksiämme.

Tilaajan kanssa sovimme, että julkaisemme aineistot avoimesti nettiin: aineistot sinällään eivät vielä riitä, vanhenevatkin nopeasti. Jotta some tuotekehittämisen foorumina tulee tutuksi, on opeteltava sekä työvälineitä että vuorovaikutustyylejä. Tietyt periaatteet toimivat pitemmälläkin tähtäimellä, mutta toimintaympäristöt ovat jatkuvassa liikkeessä. Pitää löytää ja jäsentää noita yleisiä toimintamalleja ja sitten soveltaa niitä omiin tarpeisiin. Kuten eräs kurssille osallistunut pohti, pitää myös ymmärtää, missä kohdalla tarvitsee ammattilaisen apua ja sitten älytä käyttää ammattilaisia.

Netin kautta tapahtuvassa kommunikaatiossa, varsinkin vapaaehtoisuuteen perustuvassa, on erityisipiirteitä, joita on tärkeää ottaa huomioon. Luento-osuuksissamme esitellään taustaa sille, miten netti verkostoineen, työkaluineen ja toimintakulttuureineen muuttaa tuotantorakenteita ja toimintarakenteita. Esittelyssä ovat mm. avoin innovaatio, crowdsourcing/joukkouttaminen, pitkä häntä, James Surowieckin jäsennys joukkoälystä, Sami Viitamäen FLIRT-malli käytännön toteutusten suunnitteluelementeistä ja Somus-tutkimushankkeen kokemuksista jäsennetty taustakanava-työkalulistaus.

Somen hyötykäyttö liiketoiminnassa keskittyy nykyisellään melko pitkälti markkinointiin, kun tuottaisampaa saattaisi olla nimen omaa hyödyntäminen tuotekehityspuolella.


torstai 27. lokakuuta 2011

Sometussa Nettikätilöt-ryhmä

Otavan Opiston kevään pajatapaamisen pohjalle on perustettu Nettikätilöt-verkostoitumispaikka Sometuun. Aihe on tapetilla myös muualla. Metropolia-ammattikorkeakoulussa valmistellaan mikrokirjaa verkkofasilitoinnista.

lauantai 6. elokuuta 2011

Viestintäilmapiirillä on väliä

Kesällä avautunut Google+ -verkkopalvelu on ottanut esitestausvaiheessa hyvän lähdön. Keskustelut ovat menneet pelkkää linkkien ja lyhytviestittelyä syvemmälle. Oppimisesta kiinnostuneet ovat muun muassa keskustelleen käytännön kysymyksistä sisältöjen jakamisen suhteen ja samalla pohdinta on siirtynyt myös asenteisiin ja emootioihin. Kirjoitin aiheesta pienen blogimerkinnän, joka sekin keräsi varteenotettavia kommentteja. Kulttuurimuutos on selkeästi meneillään.

Sometu-verkoston sivuilla Kari Lahti kertoi omasta kiinnostuksen kohteestaan, arvostavasta vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa (ks. wiki) ja kyseli, miten ihmisten mielestä asiaan kuuluu –osallistujia toivotaan eli hopi-hopi Sometuun ;).

Äsken esittelin tätä omaa graduprojektiani edellä mainittuun keskusteluun ja tulin tiivistäneeni jotain, mitä pieninä erinä olen kesälukemisista ja tutkimushavainnoinnista kerännyt kokoon:

"Oma lähestymiseni on a) erottaa nettispesifi yleisestä verkoston tain ryhmän tavoitteellisen toiminnan fasilitoinnista ja b) kuvailla niitä toimintatapoja, joilla fasilitointi voisi onnistua.
Fasilitointi tässä ymmärretään auttamisena, helpottamisena, tukemisena ja tavoitteeseen pääsemisen edistämisenä. 
Toimenpiteitä voivat olla
  • verkoston ja sen toiminnan liikkeelle lähdön kätilöinti verkon kautta tai aloitustapahtuman aikana ja jälkeen verkkoon suunnaten,
  • verkoston toiminnan liikkeellä pitäminen ja toiminnan suuntaaminen prosessin aikana,
  • talkoistaminen, joukkouttaminen, crowdsourcing verkostossa ja
  • tulosten ulos saaminen verkostosta ja sen toiminnasta mm. yhteenvetojen, jäsennysten, tiivistelmien, listausten tai muoden koontien avulla. 
Oleellista on, että fasilitaattori ei itse tee asioita muiden puolesta vaan toimii taustalla luomassa edellytyksiä, joista yksi on tuo esittämäsi vuorovaikutusilmapiiri. Jos ilmapiiri on rohkaiseva, kannustava ja arvostava, vuorovaikutus myös etenee. 
Fasilitaattorilla on netissä erilaisia keinoja tähän kuin kasvokkaistilanteissa. Esimerkiksi minä pystyn nostamaan tämän keskustelun esille Ningin ylläpitotyökalulla, voin jakaa tätä eteenpäin napin painalluksella Twitteriin ja Facebookiin, voin linkittää tämän toisaalle (kuten nyt teen gradublogiini). 
Kysymyksesi herättikin mukavasti kesäunesta opiskelusyksyyn."

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Valmisteilla populaari viriketeos tämän gradun aihepiiristä

Yhdessä tehty, netitse. Kari A. Hintikka tulevaisuuden ennakoijana ehdotteli jo aikaa sitten kirjaa aiheesta crowdsourcing (talkoistaminen, joukkouttaminen). Tuija Aalto kypsyi idealle tänä keväänä. Ja koskapa olin itse jo jonkin aikaa ollut nettikulmilla hengailemassa saman aihepiirin kanssa, minutkin napattiin kimppakyytiin ja nyt sitä mennään.

Projektin työnimeksi kiteytyi vertaisaika. Puuhaamme voi peesailla, rikastaa ja ravistaa blogissa, Facebookissa, Twitterissä (#vertaisaika) ja Qaikussa. Hubina vertaisaika.fi. Ohessa siis edistyy myös oma graduni Tampereen yliopiston informaatiotieteen yksikköön.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Kari A. Hintikka nettifasilitoinnista Otavan Opistolla 13.5.11

Tänne blogiin ilmaantuu ensi viikolla iso läjä purettua aineistoa viikon takaisesta Otavan Opiston Nettikätilöinti-pajasta. Tässä otavalaisten tuottama videotaltiointi Kari A. Hintikan esityksestä, joka oli erittäin hyvin jäsennelty ja tiukkaa tavaraa omaa tutkimusaihettani ajatellen. Suurkiitokset!

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Nettikätilöintipaja

Otavan Opistolla järjestetään 13.-14.5.11 nettikätilöintipaja. Aiheesta lisää Nattikansan blogissa. Pajaa pääsee seuraamaan myös Adobe Connectin kautta etänä (verkko-osallistujaksi ilmoittautuminen, valitse toukokuun paja). Tilaisuudesta nettijalanjälkiä mm. tähän blogiin.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Ryhmäprosessit – sosiaalipsykologian näkökulmaa osa 2

Helkama & Myllyniemi & Liebkind (1998). Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita. Luku 13 Ryhmäprosessit, ss 253 – 289.

Tehtävän luonteen vaikutus (s. 257 Steiner 1972 ryhmätehtävien typologia):
- tekevätkö kaikki samaa samalla tavalla
- yhdistetäänkö erilaista osaamista yhteen
- voidaanko tehtävä jakaa osiin
- onko määrä (nopeus) vai laatu tärkeää
- yksilön panosten suhde ryhmän tulokseen

Yksilön panosten suhteen: lasketaan yhteen, ryhmä valitsee arvioimalla parhaan/parhaat, kaikki jäsenet vaikuttavat tulokseen, ryhmä tai johtaja harkitsee ja valitsee.

Omia johtopäätöksiäni nettiverkostojen suhteen: tärkeää huomata, miten eri yksilöiden panokset voivat vaikuttaa eri tavoin ja miten tehtävän luonne vaikuttaa yksilöpanoksen suhteuttamiseen. Mikä vaikutus esimerkiksi odotusajalla on? Jos oman panoksen vaikutusaika venyy huomattavasti, motivaatio voi laskea nopeasti. Tämä näkyy niinkin pienessä asiassa kuin nettiverkostoon liittymisessä: jos verkostoon pääsyä joutuu odottamaan, henkilö saattaa peruuttaa verkostoon liittymisensä. Miten visualisoinneilla voidaan tukea osallistumisen vaikutuksen näkymistä? Tämä näkyy esimerkiksi Etherpadin yhteiskirjoitustuokioissa: oma väri motivoi ihmisiä, mukana leikillinen ulottuvuus. Jos kontribuutio selkeästi nähtävillä, nouseeko motivaatio? Vai pelottaako näkyväksi tekeminen ihmisiä? Profiilikuvan merkitys on suuri, oma panos näkyy "omana äänenä". Aloittelijoita pelottaa, tottuneille tärkeää. Onko profiilikuvan merkitystä nettikeskusteluissa tutkittu?

Ryhmäprosessit – sosiaalipsykologian näkökulmaa osa 1

Helkama & Myllyniemi & Liebkind (1998). Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita. Luku 13 Ryhmäprosessit, ss 253 – 289.

s. 253-254: Ryhmää tarvitaan tehtäviin, joista yksilö ei selviydy. Jotta tehtävä saadaan suoritettua, tarvitaan yhteistyötä. Eri asia on, pääseekö yksilö ryhmässä parempiin suorituksiin kuin yksinään (aihetta tutkittu jo 1800-luvulla taloustieteissä: optimistisesti: Carlia ja Marx, kokeellisesti: Ringelmann).

Ryhmätyön tuloksellisuus huononee suhteellisesti ryhmän koon kasvaessa (Ringelmannin efekti): syitä mm. motivaatio, koordinaatio, työvoimien yhdistämisen vaatima työ, toiminnan ajastaminen.

s. 255: Sosiaalinen dilemma / sosiaalinen loukku: jokaiselle yksilölle on edullista toimia itsekkäästi, jos yhteistä hyvää on kaikkien käytössä vapaasti ja jos kaikki toimivat itsekkäästi, seurauksena on katastrofi (näin on edennyt esim. saastuminen). Tämän välttämiseksi yleensä pyritään sopimaan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä sanktioista. Sopiminen on selkeää, jos ryhmä on pieni ja tavoitettavissa. Asetelmaan perustuvissa kokeissa ryhmän jäsenet ovat taipuvaisia johtajan valintaan, jos näyttää siltä, että yhteinen resurssi uhkaa ehtyä.

Johtopäätöksiäni nettiverkostoihin: Voimien yhdistämisen ongelmat: miten sovitaan, missä sovitaan, miten vuoronvaihdot tehdään, miten osaamiset yhdistetään (mistä tiedetään, kuka osaa mitäkin), verkostojen hajanaisuuden vuoksi sopimusten tekeminen hankalaa.

s. 255-256: ryhmätyön tuloksellisuus: mahdollinen tulksellisuus miinus motivaatiohukka ja koordinaatiohukka. Motivaatiohukka syntyy kolmen tyyppisistä tekijöistä (Baron, Kerr & Miller 1993): 1) sosiaalinen laiskottelu (social loafing), yksilön panoksen puuttuminen ei näy, helppo laiskotella, 2) vapaamatkustus (free riding), yksilö uskoo, ettei hänen panoksellaan ole merkitystä kokonaisuuden kannalta, joten osallistumattomuus ei haittaa, 3) "raukkis" (sucker) heittää hanskat tiskiin, kun huomaa, että muut ovat teettäneet hänellä työt.

Johtopäätöksiäni nettiverkostoihin: Koordinaatiohukkaa ei käsitelty kirjassa. Se on mielenkiintoinen nettiverkostojen kannalta ja vaatii lisäselvittelyä. Motivaatiohukan kaikki osa-alueet toteutuvat herkästi nettiverkostoissa. Voisiko olla vielä muita motivaatiota laskevia tekijöitä? Miten nettiverkostossa puututaan näihin ilmiöihin? Kuka puuttuu? Onko verksotossa sellaisia valtasuhteita, että kukaan voisi paimentaa ryhmäprosessia?

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Case ITK2011 ja some

Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa ITK on koonnut jo yli 20 vuotta väkeä keväiselle Aulangolle. Niin jälleen. Päivien verkkosivuilla on viime vuosien aikana ollut yritystä ennakkoverkottaa ja aktivoida osallistujia. Käytössä on ollut muusta somesta erillisiä ratkaisuja. Mitä olen itse seurannut ja osallistunut viimeisen viiden vuoden aikana, niin ei kovin suurta pöhinää verrattuna osanottajamäärään, joka on kumminkin jonkin verran valikoitunutta porukkaa.

Tänä vuonna kolme vuorokautta ennen konfernessin alkua etusivun keskustelulaatikossa on kaiken kaikkiaan 10 keskustelun avausta, suurin osa järjestävän organisaation puolesta. ITK-ystävät -ryhmä löytyy Facebookista, mutta ei ole ilmeisesti tänä vuonna järjestäjien omassa tiedotuskäytössä ja muita FB-sivuja ei löytynyt. ITK-ystävissä oli 6 kirjoitusta tältä vuodelta, joista 4 saman ihmisen (Pauliina Mäkelän) laittamia. Jäseniä ryhmässä on 245 tänään 3.4.2011.

Twitterissä jo kyselin aiheesta ja yksi vastaus hiljaisuuteen oli Facebookin osalta se, että ryhmät eivät ole yhtä käteviä seurata kuin sivut. Vastaaja oli myös noteerannut, että Facebook-ryhmän kuvaus kohdistui viime vuoteen.

Olisi kiinnostavaa kuulla kommentteja aiheesta. Itse olen usein kaivannut ennakko- ja jälkiverkottumista konferenssin tai seminaarin kanssa. Tällaiseen on erilaisia ratkaisuja. ITK:n käyttämä ei toki ole ainut. Millainen ratkaisu toimisi? Mikä on taustatyön rooli? Mikä merkitys valitulla teknisellä käyttöympäristöllä on?

Sometu-verkosto on osallistunut aktiivisesti jo kolmatta vuotta ITK-päiville. Väkeä on mobilisoitu sekä verkoston Ningissä, wikissä että Google-dokumentteilla. Sometun ITK-ryhmät: 2009 osallistujia 60 hö, 2010 osallistujia 144 hö ja 2011 osallistujia 41 hö. Sometun wikisivut 20092010 ja 2011.

Twitter on nopeasti haihtuva ja hajanainen taustakanavana sekä verkottumisapulaisena. Vaatii mielen sisäistä liimaa ja sovelluspalveluita. Viime vuoden ITK-twiitit on talletettu TwapperKeeperillä, sikäli kun niissä on ollut merkintä #itk2010.

EDIT: Tämän vuoden ITK-päivillä on jokaisella esityksellä oma Twitter-hashtag. Mitenköhän esityksestä toiseen laukkaava osallistuja ehtii vaihtaa merkintää lennossa, miten selkeästi ne ovat esillä ja muistavatko ihmiset sitten laittaa myös #itk2011 merkin (joka olisi oikein hyvin voinut olla #itk11). Esitysten hashtagit ovat pitkiä, tyyliin #itkesitys51. Mobiililla twiittaavalle sorminäppäryysharjoituksia tiedossa. Kiitos vinkistä @talvivaaraj.

torstai 31. maaliskuuta 2011

Tehdään periaatteilla, joita edustamme

Voiko sosiaalista mediaa tutkia ilman omaa osallistumista, ulkoapäin? Vai haittaako oma osallistuminen tutkimustyötä? Tätä samaa pohdimme pari viikkoa sitten pelitutkimuksen kurssilla. Asialla on puolensa ja puolensa, mutta itse edustan sitä kantaa, ettei somesta (tai pelimaailmasta) loppujen lopuksi ota mitään tolkkua ellei sitä elä todeksi edes jollakin tavalla – kuten alkuaikojen kulttuuriantropologit luonnonkansojen keskellä (ne ensimmäisethän tekivät tutkimusta nojatuoleissaan). Jotkin nyanssit aukeavat nurinkurisesti ilman sisällä oloa. Totta kai ulkoa tarkastelu nostaa esiin kiintoisia näkökulmia, silläkin lienee paikkansa.

Sometu-verkoston Tutkijankammiossa Gradupiiri
Kuukauden sisällä on tullut vastaan muutama somegradun tekijä oman ryhmän ulkopuolelta. Jo aikaa sitten Sometu-verkoston Tutkijankammiossa viriteltiin ajatusta aihepiirin tutkijoitten ja tutkijanalkujen verkottumisesta ja tapaamisesta. Homma jäi. Mutta kysyntää olisi. Eri tieteenaloilla graduntekijät saavat vaihtelevasti työlleen tukea lähipiiristä. Tutkimuksia valmistuu, konferensseja pidetään, mitä ja missä, arvokasta tietoa. Ehkä gradun ohjaajiakin kiinnostaa ohjata tekijöitä someverkostoihin. Valmistuneillakin saattaa olla intressiä ajatustenvaihtoon. Jo tehtyjä gradujakin olisi kivaa saada tietoon. Ja mikä tärkeää, gradun aiheita ja toimeksiantoja olisi kullanarvoista saada. Siispä Twitterissä koolla lista somegradun tekijöistä, viestien merkitsemisen #somegradu ja Facebookissa Somegradu-sivu.

Vaikka Twitter on kehno monin tavoin, mitätön 140 merkkiä viestintään, taas siellä sikisi jotain verratonta. Lähetin Sometu-ryhmän gradupiiristä twiitin. Ilmoittautujia tuli. Samoin ideoita siitä, että jo gradunsa valmiiksi saaneet sekä toimeksiantajat voisivat verkottua samaan kööriin. Vallan mainiota. Ja itse ajattelin, ettei olisi yhtään hullumpaa, jos myös arvon professorit ohkaisivat somegraduntekijöitä näihin vertaisten verkostoihin.

Etsitkö somegradun aihetta? Jollakin olisi tarjolla hyvä sellainen!

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Sosiaalisen median verkostot

Netti on niin kiva. Etsin äsken erästä termiä ja vastaan tuli oma tekeleeni Wikikirjastosta, josta on juuri tähän hetkeen iloa. Jos olisin säilönyt jutun johonkin vihkoon, en olisi löytänyt sitä, jos en olisi muistanut ja vaikka olisin muistanut, etsiminen olisi ollut työlästä. Jos olisin kirjoittanut asian koneella, olisin löytänyt tekstin, kiitos vikkelän Spotlightin, mutta tässä tapauksessa näin ei ollut tilanne. Vaan Google, hee, siltä se tuli, meikän vuoden 2008 luonnoksia aiheesta sosiaalisen median verkostot.

Minulla on ollut tuolloin (hee) ideana kirjoittaa wikikirjastoon aiheesta. Ei huono idea, voisin vaikka yrittää jatkaa ja kiva olisi, jos löytyisi kanssakirjoittajia. Kas tässä (nää mun jutut on hilibiliä, itsekin nauraakäkätän itselleni):


Kirja toimii oppikirjana Perinteinen luokkahuoneopetus sosiaaliseen mediaan -kurssilla.
Kirja syntyy Jaikun avustuksella (ks. lähtökohtana oleva keskustelu)
Sosiaalinen media tarjoaa uusia ympäristöjä, joissa ihmiset kohtaavat, tutustuvat ja toimivat yhdessä. Suuri osa verkostoista liittyy harrastuksiin, vapaa-aikaan ja opiskelijoiden epäviralliseen yhteydenpitoon. My SpaceIrc-galleriaFacebook ja Twitter ovat tunnetuimpia nuorison ja nuorten aikuisten suosimia verkostoitumissivustoja.
Verkostoitumispalvelut eivät ole kuitenkaan pelkkää internethengailua. Ne tarjoavat myuös vakavasti otettavia mahdollisuuksia ammatilliseen yhteistyöhön sekä oppimiseen. Tässä kirjassa kuvataan näitä mahdollisuuksia.

Sisällysluettelo

 [piilota]

Mitä tarkoittaa sosiaalinen media? [muokkaa]

Miten verkostoitumisen käsite voidaan ymmärtää eri yhteyksissä? [muokkaa]

Miten sosiaalinen media avaa tilaa verkostoitumiselle? [muokkaa]

Verkostoitumisen edut? [muokkaa]

EDITOI! Luonnosasteella Jaiku-keskustelun jäljiltä:
verkostoituminen karkottaa yksipäisyyden, ajatusten yhteiskehittely on enemmän kuin sosiaalinen kaupankäynti, jossa periaatteena on anna vihje mulle, annan vihjeen sulle, verkostoissa syntyy siis jotain enemmän kuin vaihdantaa
verkostoituminen karkottaa yksinäisyyden: monissa ammateissa puuhataan omaa projektia palavereita/neukkareita/kokouksia/seminaareja lukuunottamatta yksin, jolloin henki latistuu ja mentaalinen työtila kutistuu, toinen (ja vielä parempaa merkitsevä toinen) luo työntekoon inhimillisen ilmapiirin (esim. Jaikussa yms. nyt meneillään olevat ympäristö/kestävä kehitys -keskustelut nostavat ajattelun uudelle tasolle > en tee vain duunia vaan olen osa ihmiskuntaa ja vaikutan siihen, mikä tämän pallon tola on).
verkostoissa tutustuu uusiin ihmisiin, saa ystäviä ja kohtaa ihmisiä, jotka ajattelevat toisin, eri suunnasta (ohjelmassa puhuttiin samanmielisten verkostoista, joka on suomalaisittain ollut tyypillinen tapa luoda verkostoja, netti kumoaa tätä traditiota osittain, tietty yhdistävä aina löytyy)
netin verkostoitumispalvelut, irc-kanavat, chat-porukat yms. ovat nopeita > työssäni verkotan manuaalisesti eri rakennuksissa eri kaupunginosissa työskenteleviä opettajia, jotka eivät työn tuiskeessa parissa vuodessakaan saa aikaan kohtaamista kollegansa kanssa, vaikka molemmin puolin sitä haluaisivat, netissä asia hoituu suit sait ja on näin keski-ikäisenkin kokemana hauskaa, tunne on kuin kahvipöydässä lörpöteltäisiin
verkostoissa informaatio kulkee nopeasti, mutta ei pelkästään tuo kulku, kyllä informaatiota tuppaa ovista ja windowseista, oleellista on verkostojen vikkelät analyysit, onko kala kuranttia ja mikä sen tausta on (tätä on taas tänäkin iltana Jaikussa tehty, verraton esimerkki Harton kysymys ja siihen vastaus)
yhteisöllisyys ... verkosto voidaan nähdä polkuina ihmisen luota toisen luo, vähän kuin sosiaalinen tiekartta tai sitten verkosto voidaan nähdä orgaanina, jossa on enemmän kuin jäsenet, on meisyys, tietty henki, me ollaan me ja meihin voi liittyä, ulkoa sisään tulleena olen kokenut aivan spesiaalina netin sosiaalisten verkostojen ystävällisen hengen, auttaminen on laskelmoimatonta ja sitä jaetaan kun huvittaa, on aikaa ja vastapalveluja kyselemättä avoimesti (sorsastuksen kehittyminen erillisilmiöksi osoittaa, että orgaani hahmottaa erikseen hyötytarkoituksessa avunpyynnön)
sosiaalisten verkostojen huumori on mainiota, sisäpiirin kieli on ehkä aluksi hieman oudoksuttavaa, mutta jos ei pelkää, siihen pääse mukaan ja monet ilahduttavat oivallukset vireyttävät aivoja, kouluaikaan muistan nauttineeni vastaavalla tavalla kielellisestä pelleilystä kuin nyt täällä netin verkostoissa
merkittävä juttu tietenkin verkostoissa on oppiminen! Jaikun ja Sometun ja Frienfeedin ja Delin astuttua elämääni en ole enää tarvinut maksullista ammatillista täydennyskoulutusta ja silti olen omasta mielestäni paremmin ajan tasalla kuin maksullisen koulutuksen sisällöissä näytään tarjoavan.
tärkeä ulottuvuus löytyy luottamuksesta. Kriittiseen tiedonhankintaan ei riitä yksi yksinäinen pää vaan tarvitaan ihmisaivojen nopeaa ja sujuvaa yhdistämistä. Perinteiseen mediaan ei enää voi luottaa kuin ennen siksi, että uutisia ja juttuja tehtaillaan liukuhihnatahtiin, reportaaseja tehdään yhä harvemmin, taustatoimittaminen jää usein surkeaksi tai ostetaan kilpailuteltulta alihankkijalta (tämä on kurja heitto, en tunne maailmaa kuin sen, mitä olen lukenut). Laatu laskee. Myös kirjoissa. Kilpailu markkinoista näkyy. Minä luotan lähteeseen, kun luotettavat ja fiksut kaverit useammasta suunnasta kertovat luottavansa. Kertomiseen voi riittää sosiaalisten kirjanmerkkien kautta välitetty miniviesti ja linkki.
Lainaus @Armi/Jaiku: "Täällä verkossa tunnen olevani samanarvoinen kuin muut ja hyväksytty, vaikka tiedot/taidot eivät samalla tasolla olisikaan. Uuden yrittäjän voi olla vaikea päästä mukaan ns. perinteisiin verkostoihin, jos ei ole sopivia suosittelijoita tai sopivaa taustaa (esim. perhe, oppiarvo, politiikka) tai jos on muuten vähän erilainen (ikä, sukupuoli, maahanmuuttaja)."

Suunta kohti rajoittuneiden mahdollisuuksien maailmaa

Aiempaan kirjoitukseeni tullut kommentti inspiroi minua miettimään toimijuutta ja toimijarooleja, innostumista, kiitos Teron, joka pohti mm. näin:
"Roolit saattavat myös edustaa askeleita hierarkiassa. Sitä mukaa, kun taidot ja uskallus kasvavat noustaan seuraajan roolista kohti vaativampia rooleja."
Me ihmiset voimme nostaa toinen toisiamme. Rohkaisu oikeassa paikassa vie yksilöä eteenpäin ja hän parhaimmillaan pystyy puolestaan rohkaisemaan ja nostamaan muita. Sosiologia ja sosiaalipsykologia käyttää termiä merkitsevä toinen (significant other) viittaamaan henkilökohtaisen elämänhistorian tärkeisiin ihmisiin, jotka vaikuttavat valintoihimme. Nämä merkitsevät toiset eivät välttämättä kulje rinnalla pitkiä aikoja, mutta heidän vaikutuksensa tekee niin.

Eräästä oman elämäni merkitsevästä toisesta olen kirjoittanut murrepakinaani. Kotikylälläni asui maatilan emäntä ja pitopalveluyrittäjä Sari, josta kulki monta pahaa puhetta. Valmistelimme Sarin kanssa äitini 50-vuotispäiviä. Sinä talvena Sari oli ostanut minkkiturkin. Tekoa kylän puheenpitäjät paheksuivat. Sari oli luonut oman uran ja teki järjestötyötä kehitysvammaisten kanssa – hänen esikoisensa oli synnytyksessä hapenpuutteesta vammautunut. Sari ei alistunut, ei katkeroitunut, ei jäänyt annettuun roolimuotiin. Vietin iltapäivän hänen kanssaan vatruskoita leipomassa. Hän tiesi jo tuolloin sairastavansa maksasyöpää, vaikkei siitä puhunut. Aiemmin voitettu silmäsyöpä takana. Jokin yhteisön suhtautumisen ja Sarin elämänvalintojen, oman tien kulkemisen välinen ristiriita teki minuun tavattoman suuren vaikutuksen. Jos toimintaamme määrää konservatiivisen enemmistön arvomaailma, mikään ei muutu. Lannistamisen ja muottiin asettamisen kulttuuri jatkuu.

Olen parhaillaan kirjoittelemassa pohdintoja tähän blogiin Leena Kurjen Sosiokulttuurinen innostaminen – muutoksen pedagogiikka -kirjan lukemisen ohella.

Mukaan saaminen ja poissulkeminen ovat hienovaraisia asioita, mukaan lähteminen ja syrjään jättäytyminen hyvin monisyisiä, niin persoonallisuuteen, elämänkokemuksiin kuin sosiaaliseen tilanteeseen liittyviä. 90-luvun lopulla olin kolmessa hankkeessa kouluttamassa työttömiä naisia. Vaikuttavana jäi mieleeni erään kurssilaisen lakoninen toteamus: "Kun ei kukaan koskaan ole pyytänyt mukaan." Kaikki eivät reippain mielin tallustele sisäpiireihin. Mukaan kutsuminen ei ole vaativa teko, mutta sillä voi olla suuri merkitys, jollekin ihmiselle, oikealla hetkellä. Mahdollisuuksien maailman avaaminen, rohkaiseminen, kannustaminen.

Itseäni on rohkaissut moneen toimintaan se, että olen epäonnistunut, jokin asia ei ole toiminut, on tullut seinä vastaan. Kaikki eivät toimi näin eikä kaikkien tarvitse toimia näin. Rohkeus ja suunta antavat voimaa toimia. Myös persoonallisuuden piirteillä ja itsetunnolla on vaikutusta. Itselläni on eväänä jääräpäisyys, enkä ole tässä suhteessa lähisukumme ainokainen. Uteliaisuus ja kyseenalaistaminen, kellonpurkajan tutkiva mieli (sinne meni joskus 70-luvun alkukesänä isoisän taskunauris, sentään jo aittaan säilötty).

Ehkä netin vaikeimpa asioita tässä mielessä on se, että suuntia on miljoonittain. Aikoinaan on ollut helppo löytää yhteinen voima, rohkeus ja elävyys kollektiiviseen toimintaan, kun on ollut selkeä vastus: huonot työolot, kurja palkka, sortohallitus, marginaaliasema. Mutta entä nyt? Selkeät vastavoimat ovat uhanalainen luonnonvara. Niitä täytyy aktiivisesti luoda, kuten homojen vastustaminen ja homojen vastustajien vastustaminen. Järkevätkin ihmiset menevät näihin mukaan, koska seurauksena on tietty selkeys, asiat ovat joko niin tai näin.

Miten sitten saada innostusta ja yhteiskipinää aikaan maailmassa, jossa kaikki on mahdollista? Näyttäisi, että urakalla monessa suunnassa kavennetaan mahdollisuuksia. Rajoittuneiden mahdollisuuksien maailma suuntana? Selkeys mahdollisuuksien ja vapauksien kustannuksella. Huolestuneena mietiskelen tätä, vaikka optimistina uskon myös siihen, että mahdollisuuksien rikkauksista sikiää luovia ratkaisuja.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Tiivistetysti ensimmäinen kohdennus

Osa 2: Mistä nettikätilöinti tulee? Kari A. Hintikka kertoo

Tämä blogi siis kerää ja kertoo graduuni liittyvää ilmiökenttää. Aiheena on fasilitointi netissä, sen nettispesifit piirteet. Keväällä 2011 haastattelen alan pioneereja. Ensimäisenä tämän blogin nimen etymologiaa ja muita lähikäsitteitä kuvailee verkkovoimatutkija ynnä netin sekatyöläinen Kari A. Hintikka.

Jos sinulla on tarina kerrottavaksi tai voisit antaa haastattelun minulle, ota yhteyttä Gmail anne.rongas. En toki julkaise kenenkään haastatellun nimellä mitään ilman sopimusta. Kari kirjoitti alla olevan ja sovimme, että saan julkaista tekstin tässä blogissani. Siis sirunen Suomi-netin kulttuurihistoriaa, olkaa hyvä (lihavoinnit minun tekosia):

Verkostojen kätilöinti syntyi vuosituhannen vaihteessa, kun esimerkiksi Tekes oli ansiokkaasti käynnistänyt verkosto-ajattelua Suomessa teknologia-ohjelmiensa seminaareissa, joissa oli perinteisten taukojen sijaan verkottumistauot.

Kun avittelin joitain valtakunnallisia verkostoja, niin selvisi aika nopeasti, ettei Suomessa *rakenneta* instituutioiden keskuudessa - siihen aikaan - kovin helposti Sometun kaltaisia verkostoja, joilla ei ole varsinaista tavoitetta.

Verkostoilla, jos niihin ylipäänsä lähdettiin, piti olla Suomessa selkeä funktio ja lopputulos, jonka saavuttamisen jälkeen verkosto lopahti. En näe tuota ajattelua vielä varsinaisena verkottumisena vaan ehkä pikemminkin pakotettuna yhteistyönä. Esimerkiksi erilaiset tekniset standardit kehittyvät tällä mallilla: ketään ei kiinnosta olla yhteistyössä kilpailijoiden kanssa vaikka kaikki tietävät että kaikki hyötyvät yhteisistä pelisäännöistä.

Työtäni Tiekessä, kuten esim. suomalaisen digi-tv-klusterin rakentamista, piti kuvata jollain tavalla ja siitä syntyi ajatus verkoston kätilöinnistä eli pullautetaan verkoston toiminnan tuloksena ulos jotain konkreettista ja jonkun pitää siinä avittaa verkostoa.

Alkuperäinen kätilöinti-termi tarkoitti siis verkoston kokoamista ja niiden edellytysten rakentamista, että verkosto saisi aikaiseksi sen lopputuloksen, mitä varten verkosto koottiin. Sittemmin nettikätilöinnillä on alettu viitata yleisemmin ihmisten - ei vain organisaatioiden - saattamiseen yhteen esimerkiksi ongelmanratkaisun suhteen. Sanalla ei sinänsä ole merkitytä, paljon oleellisempaa on jos verkostojen kätilöintiin ja ylipäänsä verkostoihin liittyvä toimintamalli alkaa inspiroida ihmisiä.

Kätilöinti on ollut lähinnä ammatillinen slangi-ilmaisu. Viime vuosina on kehittynyt toiminntamallina nettifasilitointi, joka on periaatteessa normaalia fasilitointia tai työpajatoimintaa, mutta avoimesti internetissä ja netin vahvuuksia hyödyntäen siten että kuka tahansa voi osallistua verrattuna kutsutyöpajoihin. Omasta mielestäni fasilitoinnin perusidea on, että joku auttaa tietyllä tavalla kokoonkutsuttua ihmisjoukkoa tuottamaan keskenään jotain sellaista, minkä osaaminen on heillä itsellään, mutta eivät omatoimisesti tuo osaamistaan ja ideoitaan julki.

Sorsastus on niin ikään epäviralliseen kielenkäyttöön kehitetty termi viime vuosituhannen puolella ennen crowdsourcingia, joka on erinomainen ilmaisu mutta edelleen suomentamatta. Olen ehdottanut joukkouttamista mutta sorsastus on metkempi ammattislangimielessä - helpompi kirjoittaa netissä.

Sorsastus liittyy keskeisesti 1980-90-luvun kalastelu-termiin. Jyväskylän yliopiston puiteissa ja Helsinkiin siirtynyt hakkerijoukkue käytti slogania "verkosta saa kalaa". Alun perin kalastelu tarkoitti hieman harmaalla alueella tapahtuvaa datan onkimista, kuten salasanat, mutta sittemmin kalastelulla alettiin viitata täsmäinformaation hankintaan - aikana ennen Googlen kaltaisia hakukoneita tai Wikipedian kaltaisia sanaselityksiä. Kalastelutavasta riippumatta ideana on, että samaan paikkaan netissä voi heittää täkyn useita kertoja ja jos ei heti tärppää tai saa kalaa ylös, niin voi yrittää uudestaan. Siihen aikaan netti oli aika staattinen ja jos esim. kysymys oli kehnosti aseteltu, niin joukkoäly-prosessin pystyi ottamaan uudestaan. Nykynetti on paljon hektisempi ja kalastelu työläämpää – joukkojen innoittamisessa pitää onnistua kerralla.

Sorsastus on ajatuksellisesti täysin päinvastaista kuin kalastus: ammutaan epämääräisesti taivaalle ja sorsaparven (osallistujien määrä) sekä haulien lukumäärän (joukolle annetut inspiraatiolähteet) myötä jotain usein tipahtaa. Sorsastus, joukkouttaminen ja crowdsourcing liittyvät läheisesti mikrotyöhön: ihmiset kernaasti tekevät jotain yleishyödyllistä vaikkapa bussia, junaa tai pirssiä odotellessa tai parisuhteen ollessa sovituskopissa.

Kiintoisaa tässä on, että netissä harrastettiin reilusti crowdsourcingia, sorsastusta tai joukkouttamista viime vuosituhannen puolella esimerkiksi ammoisissa usenet-ryhmissä ja eri foorumeilla. Toimintamalli on tullut vasta tällä vuosituhannella organisaatioihin. Uskon ettemme ole vielä nähneet alkuunkaan kaikkia uusia yhteistyön muotoja ja että ne kumpuavat ensisijaisesti netistä, ei organisaatioista.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Mistä sana nettikätilöinti tulee?

En enää muista, missä Qaiku-keskustelussa tai muussa yhteydessä Kari A. Hintikka toi esille ilmiön nettikätilöinti... ehkä se tuli ELMA-rapon työstämisen aikana. Sanan juuret johtavat siis häneen. Ja kun kyselin äskettäin, että mitenkäs tuo sana nyt syntyikään, Kari vastasi tähän tapaan ja minä kuuntelin, näin ymmärsin:
Aina on olemassa toimintoja, joita kuvaamaan ei ole olemassa mitään sopivaa sanaa. Jos lähestytään nettiverkostojen toimintaa tuotospohjaisen ajattelun näkökulmasta, niin vastaan tulee ajallisesti rajallisia tilanteita, joiden aikana pitäisi pystyä nettiverkostosta pullauttamaan ulos se tavoiteltu tuotos. Tämä on tuskallista. Tarvitaan siis joku ihminen, joka auttaa tässä ulospullautuksessa. Toisissa yhteyksissä on käytetty myös ilmaisuja katalysointi ja kiihdyttäminen. 
Aiheesta keskustelua Qaikussa. Jahka Qaiku pullauttaa tuotoksia, laitan jonkin kollektiivisen jäsentelytyökalun alkuun (mikähän siihen olisi paras... MindMeister, BubbleUs, DabbleBoard vai mikä???).

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Nettikäyttöliittymän kädenojennus tulokkaalle ja verkostoitumiselle


Nettiverkostojen käyttämissä palveluissa (Ning, Facebook, Qaiku, Twitter, Brightkite, YouTube, Buzz, LinkedIn yms.) on itsessään keinoja sisääntulolle:
* oman profiilisivun perustaminen ja tuominen näkyville (vaihtoehtoina täysin avoimelle profiilille profiilin piilottaminen tai osittainen näyttäminen)
* profiilikuva ja nimi ovat merkityksellisiä (ovatko helposti tunnistettavia, helppoja muistaa, samoja tai tunnistettavia verkkoympäristöistä toiseen)
* kontaktien tai ystävien lisääminen
* verkkopalvelun suositteleminen omille kontakteille
* uusien kontaktien automaattinen suositteleminen
* verkostoon liittymisestä tiedottaminen verkoston sisällä ja sen ulkopuolella
* virtuaalilahjat, pelit, leikit
* suositukset toimia huomiota herättävällä tavalla, kuten kirjoittamalla tuoreen kontaktin seinälle verkostossa
* statusviestit, statuspäivitykset
* elonvirran johtaminen muista verkkofoorumeista omaan verkostostatukseen
* muiden nettipresenssien lisääminen omaan profiiliin
* paikkatiedon näyttäminen ja siihen perustuvat läheisten kontaktien esittely toinen toisilleen
* pienryhmät ja keskustelut, joihin liittyä, ryhmien ja keskusteluitten näkyminen omalla profiilisivulla
* sisältöjen jakaminen
* suosittelujen antaminen muista, suosittelun hankkiminen itselle
* erilaiset “hihamerkit”, joita levitellä omille verkkosivuille, kuten blogin kupeeseen
* automaattiohjaukset omasta verkostotoiminnasta muihin verkkotiloihin

Sisäpiiriläiset ja nettiverkostojen kätilöinti

Kirjoitin tämän pohdinnan 3.10.10 valmistavana tekstinä Mind Trek konferenssin yhteydessä pidettyyn Nettikansa-tapahtumaan. Aiheesta käytiin myös alustava Qaiku-keskustelu.

“Johonkin liittyminen, kuuluminen, hyväksytyksi tuleminen, osallistuminen ja vaikuttaminen ovat yksilön kehitykselle olennaisen tärkeitä asioita. ” Riitta Jauhiainen ja Marjalla Eskola kirjassa Ryhmäilmiö 1994.

Johdanto

Tarkastelemme nettiajan kansalaisyhteiskunnan leirinuotiolla nettiverkostoinnin näkökulmasta sisäpiirien olemassaoloa, sisäpiirirajan avaamista, rajalla tapahtuvaa innostamista ja taustatyönä tarpeellista kätilöintiä.

Miten tulisi menetellä silloin, jos haluaisimme pitää omaa toimintaamme avoimena – ainakin jossakin määrin? Miten taustatyöntekijät, netti-innostajat, voivat edistää verkossa osallistumista, yhteenkuuluvuutta, kommunikaatiota, yhteiseksi tekemistä, avoimuutta tässä mielessä. Samalla käy näkyväksi myös, millä keinoilla internetissä toimiva verkosto pitää vieraat ja toisinajattelijat poissa niin halutessaan?

Alla blogiteksti aiheesta. Käsittelen asiaa nostamalla esiin seuraavat aiheet: 1. verkostojen sisäpiiri, 2. nettiverkostoihin innostaminen, 3. Itseorganisoituminen ja kätilöinti, 4. Ylläpito ja moderointi, 5. Verkostojen rakenteellinen hahmottaminen.

Sisäpiirit tukevat sosiaalista identiteettiä

Pyrimme merkityksellisiin piireihin lapsuuden leikkiryhmistä alkaen. Sosiaalipsykologian minimaaliset ryhmäkokeet 1970-luvulla (mm. Tajfel) ovat osoittaneet, että meille ihmisille on luontaista hahmottaa sosiaalista maailmaamme meikäläisyyden kautta. Sisäryhmää suositaan. Sisäryhmään kuuluminen pönkittää yksilön identiteetin sosiaalista puolta. Identiteettiteoria (Tajfel 1981) jakaa henkilön identiteetin kahteen alueeseen: yksilöpsyykkiseen (kuka olen) ja sosiaaliseen (mihin kuulun). Etnosentrismi eli oman ryhmän suosiminen on meille luontaista. Oman ryhmän arvon nostaminen vahvistaa omaa minää.

Sisäpiiriläisyys syntyy huomaamatta ja luontevasti. Olemme yleensä aika sokeita sisäpiiriläisyydelle ja niille keinoille, joilla suljemme muita pois.

Nettiverkostoihin innostaminen

Verkostoissa toimijoille ja toiminnalle ei ole vielä vakiintuneita käsitteitä. Käytän jatkossa ilmauksia verkostokätilöinti ja netti-innostaminen. Termit ovat tarkoituksella epäakateemisia ja epämääräisiä. Alan käsitteistö on kehittymässä ja olisi erillisen session aihe. Kommenteissa saa mielihyvin eritellä toimijarooleja ja antaa niille nimiä. Nettiverkostoja koskevissa keskusteluissa sotketaan iloisesti myös ryhmät, yhteisöt ja verkostot, johon käsite-erotteluun en myöskään johdata tällä leirinuotiolla, vaikka kehotankin miettimään asiaa.

Nettiverkostojen käyttämissä palveluissa (Ning, Facebook, Qaiku, Twitter, Brightkite, YouTube, Buzz, LinkedIn yms.) on itsessään keinoja uuden toimijan sisääntuloa ja toiminaan aktivoitumista varten. Listaan näitä erikseen kommentissa. Näillä verkostopalvelun sisäänrakennetuilla toiminnallisilla keinoilla sisääntulo tulee nettinäkyväksi ja tarjoaa muille mahdollisuuksia havaita tulija ja ottaa hänet jollakin lailla vastaan.

Palveluun rakennetut sisääntuloa tukevat keinot riittävät hetkeksi. Nämä keinot tukevat yksilön huutelua omasta itsestään, itsensä julki tuomista. Sisäpiiriin pääseminen vaatii kuitenkin myös yhteiseksi tekemistä, kommunikaatiota, jonkin kontaktipinnan verkostossa mukana oleviin ihmisiin. Sinänsä verkostossa mukana olemiseen voi riittää mahdollisuus olla kuulolla ja mahdollisuus olla yhteyksissä.

Itseorganisoituminen ja kätilöinti: tavoitteellisuutta ja koossa pysymistä

Jos verkostolla halutaan saada jotain aikaan, kuulolla olevat ihmiset ja mahdolliset yhteydet pitää sytyttää toimintaan. Joskus tämä syttyminen tapahtuu itseorganisoituen ilman erityistä sisäpiiriä tai useammassa toimintasolmussa yhtäaikaisesti kohdetoiminnan virittämänä.

Itseorganisoituminen saattaa johtaa ydinryhmän muodostumiseen ja tavoitetta kohti kuljettavien kätilöiden tarpeeseen. Varsinkin tulokkaiden suhteen erilainen netti-innostaminenvoi olla merkityksellistä verkoston eloisuudelle. Netti-innostamisen tavoitteena on sekä mahdollistaa aktiviteetteja että tukea niihin osallistumista. Innostaja ei itse tee asioita toisten puolesta vaan saatta toiset tekemään ja toimimaan.

Aikaansaamisen ja toiminnallisten tavoitteiden rinnalla verkostossa kuten ryhmissäkin tarvitaan koossa pitäviä asioita. Koossa pitäminen toimii harvoin ilman sisäpiiristä nousevaa ajallisesti jatkuvaa ja systemaattista kätilöintiä. Joillekin verkostoille toki riittää ryöpsähtelevä aktivoituminen, jonka periaatteena on, että tehdään, kun satutaan muistamaan ja kun sattuu huvittamaan.

Nettiverkostoissa verkkopalvelun tekninen rakenne voi riittää koossapitämiseen vaikkakin tekniset häiriöt, spämmiprofiilit ja vastaavat voivat sabotoida verkostoa tai toisaalta sellaisenaan aktivoida verkoston toimimaan. Häiriöitä varten tarvitaan useimmiten jonkin asteista organisoitumista, joka voi johtaa esimerkiksi sisäpiirin syntymiseen: verkoston konehuoneen ja taustakätilöinnin rakentumiseen.

Ystäväyrittäjä-verkoston aikaansaamis- ja koossapysymisproblematiikkaa pohtii Ilkka Sallinen blogissaan 14.9.2010: “Kaikki nämä ovat olleet ideoina loistavia ja jokaisen liiketoimintaa parantavia. Kysyisinkin kuka tulee ottamaan vastuun tekemisestä ja minkälaisen korvauksen tämä henkilö saa? Oletko sinä valmis tekemään oman osuutesi yhteisön eteen vai odotatko, että joku muu tekee työt puolestasi? Kommenttiosastolla provokatiivisesti otsikoitu (Ystäväyrittäjyyden tuho) bloggaus nostatti proaktiivista argumentointia. Teot lopulta vievät verkostoa ajassa eteenpäin, jos tekoja syntyy. Tässä verkostokätilöllä on oma roolinsa.

Entäs kun tarvitaan ylläpitoa ja moderointia?

Mikäli nettiverkoston käyttämä palvelu on maksullinen tai muuttuu maksulliseksi tai vaatii omalle palvelimelle asennettua sovellusta, tarvitaan myös ylläpitoon liittyviä toimenpiteitä. Keskustelun salliva verkosto joutuu ottamaan myös huomioon lain määräykset (meneillään on juuri kiinnostava kirjoittelu oikeusministeriön aloitteesta puuttua nettikeskusteluihin, ks. Hesarin 3.9.10 kirjoitus ja samalta päivältä Tietokone.fi Lex Oksanen -blogin vastine siihen).

Verkostossa, jossa on jollakin tapaa organisoitu ylläpito, kätilöinnin tehtävänä on välittää tietoa taustatyöstä verkostolle ja palautetta ylläpitoon verkostolta. Informaation ohjauksella, muokkauksella ja saataville tuomisella on merkittävä rooli netti-innostumisessa ja sisäpiiri rajan avautumisessa tai sulkeutumisessa.

Se, miten demokraattisesti esimerkiksi ylläpitoon liittyviä asioita toteutetaan ja pystytään toteuttamaan, riippuu verkoston koosta, yhteisistä työvälineistä ja verkostoituneitten aktiivisuudesta.

Monet verkostot syntyvät vahingossa tai ilman tarkkaan mietittyä ennakkovalmistelua. Hyvä esimerkki kokeilevasta verkostotoiminan viritellystä ja ylläpidon vaatimuksista toimii ystäväyrittäjä-verkoston ylläpidon pohdinta Elgg-forumin lopettamisesta. Ystäväyrittäjien sisäpiirissä havaitiin, että kyseinen verkostoalusta vaatisi paljon ylläpitoa eikä sellaiseen ole tekijöitä.

Sisäpiirissä voidaan luonnostella erilaisia toiminnallisuuksia, jotka eivät käytännössä lähde vetämään. Monissa verkostoissa on havaittu hyväksi Googlen käyttämä monien alkujen toimintapolitiikka. Toisaalta tämä voi johtaa sekavuuteen, jossa sisälle havitteleva ei lopulta tiedä, missä hän voisi toimia ja missä se toiminta oikeastaan on. Näin lienee käynyt ystäväyrittäjyys-verkoston alkuvaiheessa, jolloin oli toiminta virisi Twitterissä, blogiin tuotettiin yritysesittelyjä, perustettiin Facebook-ryhmä, jossa myös alkoi esiintymään esittelyjä, perustettiin Elgg, jossa myös esiteltiin omaa toimintaa.

Verkostojen rakenteellinen hamottaminen kätilöinnin tarpeisiin

Verkostotoiminnan eri tasoja jäsenneltiin Qaikussa tätä kirjoitusta valmistelleessa keskustelussa

  • nk. sisäpiiri (joissain verkostoissa ei edes ole sisäpiiriä tai salattuja käsimerkkejä)
  • sitoutunut, operatiivinen taso (palkkatyöntekijät, motivoituneet vapaaehtoiset)
  • osallistujat (maksavat jäsenmaksun, osallistuvat tapahtumiin etc.)
  • fanittajat (eivät osallistu, mutta symppaavat)
  • seuraajat (fanittajien lievempi muoto, seuraavat esim. työn puolesta).

(Qaiku @ubiq alias Kari A. Hintikka 30.9.2010)

Verkostossa voidaan usein havaita erilaisia toimijarooleja toiminnan eri tasoilla. Kari A. Hintikka on Sometu-verkostoa analysoidessaan hahmottanut kuusi keskeistä toimijaroolia

  • supernoodi
  • ryvästäjä
  • silloittaja
  • verkottuja
  • seurattava
  • seuraaja.

(Hintikka 2009).

Nettiverkostossa taustakätilöintiä tekevät olisi hyväksi hahmottaa nämä rakenteet ja verkoston kaksoisroolin eli yhteenvetona
a) tavoitteet
b) koossa pitäminen
c) verkoston tasot ja
d) toimijaroolit.

Verkoston toiminnan ylläpitämisessä tarvitaan työkaluja, jotka voivat olla


  • mentaalisia (kuten käsitteitä, toimintamalleja)
  • sosiokulttuurisia (kuten normeja, jaettuja kertomuksia)
  • verkkoteknologisia (kuten selaimelle avautuva käyttöliittymä, mobiilisovellukset).
  • Miten verkostojen tavoite tuotetaan esiin? Miten verkosto pysyy koossa? Miten yhteiseksi eri rooleissa toimivien tuotokset koetaan? Kenen ääni nousee esiin? Voiko erilaisia ääniä nostaa esiin? Mikä on verkostokätilöinnin rooli tässä?


Muutamia hahmotelmia, mitä sisäpiiriläiset (varsinkin netti-innostajat) tekevät

a) tavoitteet


  • ymmärrettävään ja jaettavaan muotoon muuttaminen (esim. Carrotmob-video, Innovaatiojunan nimi ja matkasuunnitelma),
  • tavoitteen uudistaminen ja rajaaminen (Sometu-verkoston lähtökohtana oli sosiaalisen median ja oppimisen lisäksi mm. taide, teema on lyhyesti pulpahdellut mukana, mutta se ei ole noussut keskiöön tai sitä ei ole nostettu keskiään)


b) koossa pitäminen


  • yhdistävien artefaktien luominen (ryhmänimet, tunnuskuvat, paidat, rintanapit)
  • manuaalit, toimintaoppaat, tiedotteet, viestivirta
  • tarinan ylläpitäminen ja uudelleen kertominen (esim. The Story of Sometu http://www.slideshare.net/villevenalainen/the-story-of-sometu +http://sometu.wikispaces.com/Evaita+esityksiin, Eero Leppänen: Ystäväyrittäjät-heimo http://vimeo.com/15156238).
  • Mitkä teot ovat järkeviä? Millaisia asioita pitäisi kätilöinnissä välttää tai minkä suhteen tulisi olla varovainen? Miten verkoston eroavaisuus ryhmästä tulisi ottaa huomioon? Huomaavatko sisäpiiriläiset ja kätilöijät tätä eroa? Mitkä ovat sisäpiirissä toimivan verkostokätilön sudenkuoppia? Mitkä kätilöinnin kriittisiä kysymyksiä?

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Nettikätilöinti eli fasilitointi internetissä

Tämä blogi on osa graduni työstämistä. Gradu on syntymässä Tampereen yliopiston informaatiotieteen opinnoissa. Aiheeni on fasilitointi internetissä eli tuttavallisesti nettikätilöinti.

Aikatauluni etenee niin, että nyt kevätlukukaudella 2011 ensimmäisessä seminaarityössä haastattelen alan pioneereja ja käyn läpi kirjallisuutta. Hahmotan perusjäsennystä siihen, mitä yhteisöjen ja verkostojen fasilitointi yleisesti on ja mitä erityisesti kokonaan netissä tapahtuvana.

Tavoitteeni on keskittyä hyviin ja toimiviin työtapoihin. Etsin kriittisiä huomioitavia, kuten fasilitoinnin suhteen aikaan, kontekstiin, tavoitteisiin, toimijoihin tms.