Mihin nettifasilitointi kohdistuu?

Tony Mann on kiteyttänyt hyvin fasilitaattorin paikan työelämän ryhmissä. Tämän jäsennyksen avulla voisi hahmottaa erilaisten ryhmäprosessia helpottavien henkilöitten roolia ja erottaa fasilitaattorin rooli muista. Täytyy muistaa, kuten Tony Mann huomauttaa, että fasilitointi on eräs työskentelytaito, joten fasilitaattorin roolissa voi olla moni henkilö.

Kun puhutaan fasilitoinnista, niin mistä puhutaan?

Christine Hogan (2002). Understanding Facilitation. Theory & Principles. Lontoo: Kogan Page. Suluissa viitteet kirjan sivuille.

Kirjoittajasta: "Christine Hogan is a professional facilitator, educator, consultant and author. She is committed to helping people to learn how to facilitate and to enhance innovations in facilitation through reflective practice, networking and research."

Hoganin tulokulma on henkilökohtaisessa fasilitoinnin taidossa, organisaatioiden ja yhteisöjen fasilitoinnissa. Hänen kokemuksensa pohjautuvat erilaisiin kulttuurisiin konteksteihin (Australia, Aasia, oppiminen, liiketoiminta). Hän käsittelee teoksessaan fasilitoinnin teorianmuodostusta 1950-luvulta alkaen (s. 1). Hogan keskittyy fasilitointiin kolmella elämänalueella: liiketoiminnassa, oppimisessa sekä paikallisyhteisöjen kehittäminen (s. 9).

Hogan muistuttaa, ettei osallistuminen on arvo sinänsä: on tilanteita, joissa fasilitoinnin kautta asia mutkistuu, lukemattomat kysymykset  ja valtasuhteet nousevat esiin. Tulokset voivat olla jopa negatiivisia. Fasilitaattorin on syytä olla tietoinen vaikuttimistaan. Hän listaa kolme asiaa, joita osallistavassa toiminnassa tulisi välttää (s. 5):

• ohjeiden ja toimintatapojen hyväksymistä ilman kyseenalaistamista
• vastakkainasetteluja tyyliin: "Olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan."
• ennakoinnin laiminlyöntiä.

"Maailma kaipaa enemmän vuoropuhelua. Fasilitaattori auttaa ihmisiä kohti dialogia." Hogan kokee fasilitoinnin perimmiltään rauhanrakentamisena ja taitona, jonka hän soisi osaksi yleissivistystä. Fasilitaattori on kuin kätilö: auttaa valmistautumaan synnytykseen, auttaa itse synnytyksessä ja alkuhetket syntyneen kanssa. Tärkeää on huomata, että kätilö ei itse hedelmöitä, eikä kanna kasvatusvastuuta, ei siis ota osaa prosessin sisällölliseen ytimeen. Fasilitaattori on kätilön tavoin harvoin läsnä, kun työn hedelmiä korjataan. Hänen roolinsa on auttaa ihmisten ryhmää kohti ideoitten löytämistä ja tavoitetta. Hän tunnistaa helpottavat keinot ja toimintatavat, jotka sopivat tilanteeseen.
(s. 1.)

Miksi fasilitaattoreita kaivataan? Maailma on muuttunut hyvin monimutkaiseksi ja entistä nopeammin muuttuvaksi. Fasilitaattorit ja osallistavat menetelmät auttavat löytämään järkeä kaiken muuttuvan keskellä. (s. 2.) Fasilitaattori on tietyllä tavalla tulkin asemassa.

Hogan listaa 9 elämänaluetta, joiden piirissä 2000-luvun alussa fasilitointi on noussut merkittävään roolin, jopa uudeksi professioksi:

1. organisaatoissa osallistavan johtamisen menetelmiä, tiimityön ja laatupiirien lisääntyminen, työpajoja ja interaktiivisia kokouksia
2. opetuksen saralla yhteisöllisen ja kokemuksellisen oppimisen mallit (varhaisimpia teorioita jo 1900-luvun alusta mm. Dewey), informaalin oppimisen kasvava rooli
3. ryhmäterapia ja erilaiset vertaistukiryhmät tai tukihenkilö-toiminta, joilla pyritään parantamaan ihmisiä (kuten AA)
4. paikallisyhteisöjen toiminnassa mm. kehittyvissä maissa osallistavan tutkimuksen ja kehittämistyön metodit (kuten PRA participatory rural appraisal), reflektiiviset menetelmät lukutaitokampanjoissa, länsimaissa paikallisrahaan perustuvia vaihdantapiirejä ja yhteisöjä (LETS), oikeusprosesseja korvaavat sovittelukäytänteet
5. naisasia- ja rauhanliikkeiden valtahierarkioita vastustavat ajattelutavat
6. konfliktien ratkaisu ja päätöksenteko
7. sovittelukäytänteet rikosten ehkäisyssä ja uhrien toipumisessa
8. tutkimustyössä fasilitoivat menetelmät ryhmähaastatteluissa (mm. Lewinin fokusryhmät), ryhmätason toimintatutkimus (co-operative inquiry)
9. kansalaisosallistumisen mahdollistaminen paikallispolitiikassa. (ss. 8-9.)

Hoganin mukaan näiden eri elämänalueiden kohdalla on ollut valitettavan vähän vuoropuhelua, vaikka fasilitaattorien työmenetelmissä ja toimintatavoissa on paljon yhteistä: esimerkiksi aluekehittäjät länsimaissa ja kehittyvissä maissa eivät ole juurikaan olleet yhteydessä toisiinsa. Internet on kuitenkin tuonut muutoksen tähän tilanteeseen. Eri toiminnan aloilla on omat toimintakulttuurinsa ja kielenkäyttönsä, mutta Hoganin mukaan syvempi toiminnan ja taustafilosofian tarkastelu paljastaa eri suunnista jotain oleellista fasilitoinnin luonteesta ja merkityksestä. (ss. 9-10.)

Sana fasilitointi juontuu latinan sanasta facilis: helppo ja facere: tehdä tai esittää eli tehdä helpoksi. Vaikka käsite vaikuttaa ilmiselvältä ja yksinkertaiselta, toteuttaminen voi joskus olla hyvin vaativaa. Fasilitointi vaatii edistyneitä kommunikointitaitoja.

Fasilitointi-sanaa taivutusmuotoineen käytetään:
1. substantiivina: fasilitaattori ja fasilitointi
2. verbinä: fasilitoida
3. adverbinä: toimia fasilitoivasti
4. adjektiivina: fasilitoiva henkilö tai ryhmä (fasilitoiva asenne tai käyttäytyminen) (s. 10.)

Käsite on johtamisopissa eräs väärintulkituimpia (Hogan viittaa Zimmermanin ja Evansin teokseen 1993: Facilitation: From Discussions to Decision). Tämä ilmenee siten, että eräät kouluttajat tai valmentajat ajattelevat tai sanovat fasilitoivansa, vaikka eivät näin tee, vaan sen sijaan joko esittävät asioita tai ohjaavat, johdattelevat. Fasilitoinnin erottaa siitä, että se rohkaiseen avoimeen dialogiin ja erilaisiin tulokulmiin niin, että voidaan tarkastella oletusten ja vaihtoehtojen kirjoa. Tämä ote poikkeaa merkittävästi länsimaille tyypillisestä keskustelutyylistä, jossa kilpaillaan ja haetaan voittajaa. (s.10.)

Kautta aikojen on kehitetty erilaisia tekniikoita, joilla ihmiset saadaan ajattelemaan asioita toisin, löytämään mielensä sisältä uusia vastauksia (mm. sokraattinen metodi, zen-mestareiden paradoksaaliset kysymykset). Kyse ei siis siinä mielessä ole mistään uudesta keksinnöstä. On kuitenkin ollut kulttuurista vaihtelua siinä, kuinka ihmiset ovat tehneet asioita: osallistumalla vai tottelemalla auktoriteetteja. (s. 11.)

Uudelle ajalle saakka valtaapitävien ja hallintoalamaisten roolit olivat selkeät, niihin sosiaalistuttiin, asioita tehtiin velvollisuudesta, kyseenalaistamatta. Merkittävä käänne tapahtui luonnonoikeuksien aatteen myötä (mm. John Locke 1600-luvulla, nyk. ihmisoikeuksien). Luonnonoikeuksiin luettiin ihmisen oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. (s. 11.)

Työn muuttuminen tietotyöksi on myös vaikuttanut fasilitoinnin tarpeeseen. Fasilitoinnin kautta ylitetään raja-aitoja ja luodaan monimutkaisessa työssä yhteistä suuntaa. Fasilitointi voi myös auttaa yhdistämään eri ihmisten osaamista yhteisöllisesti luovalla tavalla, niin sisäisessä toiminnassa kuin rajapinnoilla, esimerkiksi yhdessä asiakkaitten kanssa. "Käskyt ja kontrolli korvautuvat koordinoinnilla ja kommunikaatiolla," Hogan siteeraa Reichia (1987, Entrepneurship reconsidered: The team as hero). Erilaisiin tiimeihin ja rajoja ylittäviin ryhmiin kaivataan fasilitaattoreita. (s. 12.)

Suurten ryhmien piirissä on usein ristiriitaisia mielipiteitä. Jos ryhmän on kyettävä tekemään päätöksiä tai ratkomaan konflikteja, tarvitaan fasilitaattorin apua. Vaikka kaikilla olisi yhteinen tahto, ratkaisut eivät löydy automaattisesti. (s. 12.)

Teknologia liittyy entistä enemmän ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Teknisvälitteisessä kommunikoinnissa tarvitaan fasilitaattorin apua, jotta teknologiasta saadaan suurin mahdollinen hyöty. Erityisesti tämän kaltainen fasilitointi liittyy oppimiseen. (s. 13.)

Community Manager Appreciation Day 23.1.2012

No mutta jee! Nettikätilöille jarjestetään Tampereen Teknillisellä yliopistolla tapahtuma, joka maailmalla on järjestetty jo kahtena edellisvuonna. Hyvä, että hoksasin ennen kuin oma pumaskani tuli tuutista ulos, olisi ollun aika noloa olla olematta tietoinen tästä. Kiitos kuuluu Pauliina Mäkelälle. Itse en valitettavasti tämän vuoden tapahtumaan pääse, mutta eiköhän sieltä jotakin kaikuja kantaudu.

Tapahtuman verkkosivulla esittelyteksti:

Community Manager Appreciation Day, CMAD, järjestetään tänä vuonna jo kolmatta kertaa. Vuonna 2010 arvostettu web-strategisti Jeremiah Owyang teki blogissaan aloitteen siitä, että community managereita (yhteisöjohtajia / nettikätilöitä) pitäisi pysähtyä arvostamaan edes kerran vuodessa, vuoden 4. maanantaina. Päivää tarvitaan, sillä asiakasrajapinnassa toimivat yhteisöjohtajat tekevät arvokasta, mutta rankkaa työtä. Heidän pitää kestää yritysten sisäiset ristiriidat, yksityisyyden menetys ja se, etteivät asiakkaiden ongelmat (valitus) lopu koskaan.

Nettifasilitoinnin taidoilla tuotekehittämistä

Edupolin Ari Rapo ja Jouni Kahila laventavat tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoa huomioimaan nykynetin mahdollisuuksia. He pyysivät Kari A. Hintikkaa ja minua toteuttamaan koulutuksensa someosion. Vedimme jokunen aika sitten somemoduulin, joka rakentui etäeluennoista, pienistä harjoituksista ja omasta etätehtävästä sekä sen konsultoivasta palautteesta.

Online-seminaariin saatiin mukaan vain muutama joukosta, joten luennot tallennettiin ja julkaistiin. Ensimmäinen toteutustapa vaatii vielä jalostamista, mutta ei ihan huono, koska jaksan itsekin kuunnella taltiointeja uudelleen ja miettiä jäsennyksiämme.

Tilaajan kanssa sovimme, että julkaisemme aineistot avoimesti nettiin: aineistot sinällään eivät vielä riitä, vanhenevatkin nopeasti. Jotta some tuotekehittämisen foorumina tulee tutuksi, on opeteltava sekä työvälineitä että vuorovaikutustyylejä. Tietyt periaatteet toimivat pitemmälläkin tähtäimellä, mutta toimintaympäristöt ovat jatkuvassa liikkeessä. Pitää löytää ja jäsentää noita yleisiä toimintamalleja ja sitten soveltaa niitä omiin tarpeisiin. Kuten eräs kurssille osallistunut pohti, pitää myös ymmärtää, missä kohdalla tarvitsee ammattilaisen apua ja sitten älytä käyttää ammattilaisia.

Netin kautta tapahtuvassa kommunikaatiossa, varsinkin vapaaehtoisuuteen perustuvassa, on erityisipiirteitä, joita on tärkeää ottaa huomioon. Luento-osuuksissamme esitellään taustaa sille, miten netti verkostoineen, työkaluineen ja toimintakulttuureineen muuttaa tuotantorakenteita ja toimintarakenteita. Esittelyssä ovat mm. avoin innovaatio, crowdsourcing/joukkouttaminen, pitkä häntä, James Surowieckin jäsennys joukkoälystä, Sami Viitamäen FLIRT-malli käytännön toteutusten suunnitteluelementeistä ja Somus-tutkimushankkeen kokemuksista jäsennetty taustakanava-työkalulistaus.

Somen hyötykäyttö liiketoiminnassa keskittyy nykyisellään melko pitkälti markkinointiin, kun tuottaisampaa saattaisi olla nimen omaa hyödyntäminen tuotekehityspuolella.

Sometussa Nettikätilöt-ryhmä

Otavan Opiston kevään pajatapaamisen pohjalle on perustettu Nettikätilöt-verkostoitumispaikka Sometuun. Aihe on tapetilla myös muualla. Metropolia-ammattikorkeakoulussa valmistellaan mikrokirjaa verkkofasilitoinnista.

Viestintäilmapiirillä on väliä

Kesällä avautunut Google+ -verkkopalvelu on ottanut esitestausvaiheessa hyvän lähdön. Keskustelut ovat menneet pelkkää linkkien ja lyhytviestittelyä syvemmälle. Oppimisesta kiinnostuneet ovat muun muassa keskustelleen käytännön kysymyksistä sisältöjen jakamisen suhteen ja samalla pohdinta on siirtynyt myös asenteisiin ja emootioihin. Kirjoitin aiheesta pienen blogimerkinnän, joka sekin keräsi varteenotettavia kommentteja. Kulttuurimuutos on selkeästi meneillään.

Sometu-verkoston sivuilla Kari Lahti kertoi omasta kiinnostuksen kohteestaan, arvostavasta vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa (ks. wiki) ja kyseli, miten ihmisten mielestä asiaan kuuluu –osallistujia toivotaan eli hopi-hopi Sometuun ;).

Äsken esittelin tätä omaa graduprojektiani edellä mainittuun keskusteluun ja tulin tiivistäneeni jotain, mitä pieninä erinä olen kesälukemisista ja tutkimushavainnoinnista kerännyt kokoon:

"Oma lähestymiseni on a) erottaa nettispesifi yleisestä verkoston tain ryhmän tavoitteellisen toiminnan fasilitoinnista ja b) kuvailla niitä toimintatapoja, joilla fasilitointi voisi onnistua.
Fasilitointi tässä ymmärretään auttamisena, helpottamisena, tukemisena ja tavoitteeseen pääsemisen edistämisenä. 

Toimenpiteitä voivat olla

• verkoston ja sen toiminnan liikkeelle lähdön kätilöinti verkon kautta tai aloitustapahtuman aikana ja jälkeen verkkoon suunnaten,
• verkoston toiminnan liikkeellä pitäminen ja toiminnan suuntaaminen prosessin aikana,
• talkoistaminen, joukkouttaminen, crowdsourcing verkostossa ja
• tulosten ulos saaminen verkostosta ja sen toiminnasta mm. yhteenvetojen, jäsennysten, tiivistelmien, listausten tai muoden koontien avulla. 

Oleellista on, että fasilitaattori ei itse tee asioita muiden puolesta vaan toimii taustalla luomassa edellytyksiä, joista yksi on tuo esittämäsi vuorovaikutusilmapiiri. Jos ilmapiiri on rohkaiseva, kannustava ja arvostava, vuorovaikutus myös etenee. 

Fasilitaattorilla on netissä erilaisia keinoja tähän kuin kasvokkaistilanteissa. Esimerkiksi minä pystyn nostamaan tämän keskustelun esille Ningin ylläpitotyökalulla, voin jakaa tätä eteenpäin napin painalluksella Twitteriin ja Facebookiin, voin linkittää tämän toisaalle (kuten nyt teen gradublogiini). 

Kysymyksesi herättikin mukavasti kesäunesta opiskelusyksyyn."

Valmisteilla populaari viriketeos tämän gradun aihepiiristä

Yhdessä tehty, netitse. Kari A. Hintikka tulevaisuuden ennakoijana ehdotteli jo aikaa sitten kirjaa aiheesta crowdsourcing (talkoistaminen, joukkouttaminen). Tuija Aalto kypsyi idealle tänä keväänä. Ja koskapa olin itse jo jonkin aikaa ollut nettikulmilla hengailemassa saman aihepiirin kanssa, minutkin napattiin kimppakyytiin ja nyt sitä mennään.

Projektin työnimeksi kiteytyi vertaisaika. Puuhaamme voi peesailla, rikastaa ja ravistaa blogissa, Facebookissa, Twitterissä (#vertaisaika) ja Qaikussa. Hubina vertaisaika.fi. Ohessa siis edistyy myös oma graduni Tampereen yliopiston informaatiotieteen yksikköön.