Kari A. Hintikka nettifasilitoinnista Otavan Opistolla 13.5.11

Tänne blogiin ilmaantuu ensi viikolla iso läjä purettua aineistoa viikon takaisesta Otavan Opiston Nettikätilöinti-pajasta. Tässä otavalaisten tuottama videotaltiointi Kari A. Hintikan esityksestä, joka oli erittäin hyvin jäsennelty ja tiukkaa tavaraa omaa tutkimusaihettani ajatellen. Suurkiitokset! EDIT: Flash-muotoinen video ei ole enää saatavilla.

Nettikätilöintipaja

Otavan Opistolla järjestetään 13.-14.5.11 nettikätilöintipaja. Aiheesta lisää Nattikansan blogissa. Pajaa pääsee seuraamaan myös Adobe Connectin kautta etänä (verkko-osallistujaksi ilmoittautuminen, valitse toukokuun paja). Tilaisuudesta nettijalanjälkiä mm. tähän blogiin.

Ryhmäprosessit – sosiaalipsykologian näkökulmaa osa 2

Helkama & Myllyniemi & Liebkind (1998). Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita. Luku 13 Ryhmäprosessit, ss 253 – 289.

Tehtävän luonteen vaikutus (s. 257 Steiner 1972 ryhmätehtävien typologia):
- tekevätkö kaikki samaa samalla tavalla
- yhdistetäänkö erilaista osaamista yhteen
- voidaanko tehtävä jakaa osiin
- onko määrä (nopeus) vai laatu tärkeää
- yksilön panosten suhde ryhmän tulokseen

Yksilön panosten suhteen: lasketaan yhteen, ryhmä valitsee arvioimalla parhaan/parhaat, kaikki jäsenet vaikuttavat tulokseen, ryhmä tai johtaja harkitsee ja valitsee.

Omia johtopäätöksiäni nettiverkostojen suhteen: tärkeää huomata, miten eri yksilöiden panokset voivat vaikuttaa eri tavoin ja miten tehtävän luonne vaikuttaa yksilöpanoksen suhteuttamiseen. Mikä vaikutus esimerkiksi odotusajalla on? Jos oman panoksen vaikutusaika venyy huomattavasti, motivaatio voi laskea nopeasti. Tämä näkyy niinkin pienessä asiassa kuin nettiverkostoon liittymisessä: jos verkostoon pääsyä joutuu odottamaan, henkilö saattaa peruuttaa verkostoon liittymisensä. Miten visualisoinneilla voidaan tukea osallistumisen vaikutuksen näkymistä? Tämä näkyy esimerkiksi Etherpadin yhteiskirjoitustuokioissa: oma väri motivoi ihmisiä, mukana leikillinen ulottuvuus. Jos kontribuutio selkeästi nähtävillä, nouseeko motivaatio? Vai pelottaako näkyväksi tekeminen ihmisiä? Profiilikuvan merkitys on suuri, oma panos näkyy "omana äänenä". Aloittelijoita pelottaa, tottuneille tärkeää. Onko profiilikuvan merkitystä nettikeskusteluissa tutkittu?

Ryhmäprosessit – sosiaalipsykologian näkökulmaa osa 1

Helkama & Myllyniemi & Liebkind (1998). Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita. Luku 13 Ryhmäprosessit, ss 253 – 289.

s. 253-254: Ryhmää tarvitaan tehtäviin, joista yksilö ei selviydy. Jotta tehtävä saadaan suoritettua, tarvitaan yhteistyötä. Eri asia on, pääseekö yksilö ryhmässä parempiin suorituksiin kuin yksinään (aihetta tutkittu jo 1800-luvulla taloustieteissä: optimistisesti: Carlia ja Marx, kokeellisesti: Ringelmann).

Ryhmätyön tuloksellisuus huononee suhteellisesti ryhmän koon kasvaessa (Ringelmannin efekti): syitä mm. motivaatio, koordinaatio, työvoimien yhdistämisen vaatima työ, toiminnan ajastaminen.

s. 255: Sosiaalinen dilemma / sosiaalinen loukku: jokaiselle yksilölle on edullista toimia itsekkäästi, jos yhteistä hyvää on kaikkien käytössä vapaasti ja jos kaikki toimivat itsekkäästi, seurauksena on katastrofi (näin on edennyt esim. saastuminen). Tämän välttämiseksi yleensä pyritään sopimaan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä sanktioista. Sopiminen on selkeää, jos ryhmä on pieni ja tavoitettavissa. Asetelmaan perustuvissa kokeissa ryhmän jäsenet ovat taipuvaisia johtajan valintaan, jos näyttää siltä, että yhteinen resurssi uhkaa ehtyä.

Johtopäätöksiäni nettiverkostoihin: Voimien yhdistämisen ongelmat: miten sovitaan, missä sovitaan, miten vuoronvaihdot tehdään, miten osaamiset yhdistetään (mistä tiedetään, kuka osaa mitäkin), verkostojen hajanaisuuden vuoksi sopimusten tekeminen hankalaa.

s. 255-256: ryhmätyön tuloksellisuus: mahdollinen tulksellisuus miinus motivaatiohukka ja koordinaatiohukka. Motivaatiohukka syntyy kolmen tyyppisistä tekijöistä (Baron, Kerr & Miller 1993): 1) sosiaalinen laiskottelu (social loafing), yksilön panoksen puuttuminen ei näy, helppo laiskotella, 2) vapaamatkustus (free riding), yksilö uskoo, ettei hänen panoksellaan ole merkitystä kokonaisuuden kannalta, joten osallistumattomuus ei haittaa, 3) "raukkis" (sucker) heittää hanskat tiskiin, kun huomaa, että muut ovat teettäneet hänellä työt.

Johtopäätöksiäni nettiverkostoihin: Koordinaatiohukkaa ei käsitelty kirjassa. Se on mielenkiintoinen nettiverkostojen kannalta ja vaatii lisäselvittelyä. Motivaatiohukan kaikki osa-alueet toteutuvat herkästi nettiverkostoissa. Voisiko olla vielä muita motivaatiota laskevia tekijöitä? Miten nettiverkostossa puututaan näihin ilmiöihin? Kuka puuttuu? Onko verksotossa sellaisia valtasuhteita, että kukaan voisi paimentaa ryhmäprosessia?

Case ITK2011 ja some

Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa ITK on koonnut jo yli 20 vuotta väkeä keväiselle Aulangolle. Niin jälleen. Päivien verkkosivuilla on viime vuosien aikana ollut yritystä ennakkoverkottaa ja aktivoida osallistujia. Käytössä on ollut muusta somesta erillisiä ratkaisuja. Mitä olen itse seurannut ja osallistunut viimeisen viiden vuoden aikana, niin ei kovin suurta pöhinää verrattuna osanottajamäärään, joka on kumminkin jonkin verran valikoitunutta porukkaa.

Tänä vuonna kolme vuorokautta ennen konfernessin alkua etusivun keskustelulaatikossa on kaiken kaikkiaan 10 keskustelun avausta, suurin osa järjestävän organisaation puolesta. ITK-ystävät -ryhmä löytyy Facebookista, mutta ei ole ilmeisesti tänä vuonna järjestäjien omassa tiedotuskäytössä ja muita FB-sivuja ei löytynyt. ITK-ystävissä oli 6 kirjoitusta tältä vuodelta, joista 4 saman ihmisen (Pauliina Mäkelän) laittamia. Jäseniä ryhmässä on 245 tänään 3.4.2011.

Twitterissä jo kyselin aiheesta ja yksi vastaus hiljaisuuteen oli Facebookin osalta se, että ryhmät eivät ole yhtä käteviä seurata kuin sivut. Vastaaja oli myös noteerannut, että Facebook-ryhmän kuvaus kohdistui viime vuoteen.

Olisi kiinnostavaa kuulla kommentteja aiheesta. Itse olen usein kaivannut ennakko- ja jälkiverkottumista konferenssin tai seminaarin kanssa. Tällaiseen on erilaisia ratkaisuja. ITK:n käyttämä ei toki ole ainut. Millainen ratkaisu toimisi? Mikä on taustatyön rooli? Mikä merkitys valitulla teknisellä käyttöympäristöllä on?

Sometu-verkosto on osallistunut aktiivisesti jo kolmatta vuotta ITK-päiville. Väkeä on mobilisoitu sekä verkoston Ningissä, wikissä että Google-dokumentteilla. Sometun ITK-ryhmät: 2009 osallistujia 60 hö, 2010 osallistujia 144 hö ja 2011 osallistujia 41 hö. Sometun wikisivut 2009, 2010 ja 2011.

Twitter on nopeasti haihtuva ja hajanainen taustakanavana sekä verkottumisapulaisena. Vaatii mielen sisäistä liimaa ja sovelluspalveluita. Viime vuoden ITK-twiitit on talletettu TwapperKeeperillä, sikäli kun niissä on ollut merkintä #itk2010.

EDIT: Tämän vuoden ITK-päivillä on jokaisella esityksellä oma Twitter-hashtag. Mitenköhän esityksestä toiseen laukkaava osallistuja ehtii vaihtaa merkintää lennossa, miten selkeästi ne ovat esillä ja muistavatko ihmiset sitten laittaa myös #itk2011 merkin (joka olisi oikein hyvin voinut olla #itk11). Esitysten hashtagit ovat pitkiä, tyyliin #itkesitys51. Mobiililla twiittaavalle sorminäppäryysharjoituksia tiedossa. Kiitos vinkistä @talvivaaraj.

Tehdään periaatteilla, joita edustamme

Voiko sosiaalista mediaa tutkia ilman omaa osallistumista, ulkoapäin? Vai haittaako oma osallistuminen tutkimustyötä? Tätä samaa pohdimme pari viikkoa sitten pelitutkimuksen kurssilla. Asialla on puolensa ja puolensa, mutta itse edustan sitä kantaa, ettei somesta (tai pelimaailmasta) loppujen lopuksi ota mitään tolkkua ellei sitä elä todeksi edes jollakin tavalla – kuten alkuaikojen kulttuuriantropologit luonnonkansojen keskellä (ne ensimmäisethän tekivät tutkimusta nojatuoleissaan). Jotkin nyanssit aukeavat nurinkurisesti ilman sisällä oloa. Totta kai ulkoa tarkastelu nostaa esiin kiintoisia näkökulmia, silläkin lienee paikkansa.

Sometu-verkoston Tutkijankammiossa Gradupiiri

Kuukauden sisällä on tullut vastaan muutama somegradun tekijä oman ryhmän ulkopuolelta. Jo aikaa sitten Sometu-verkoston Tutkijankammiossa viriteltiin ajatusta aihepiirin tutkijoitten ja tutkijanalkujen verkottumisesta ja tapaamisesta. Homma jäi. Mutta kysyntää olisi. Eri tieteenaloilla graduntekijät saavat vaihtelevasti työlleen tukea lähipiiristä. Tutkimuksia valmistuu, konferensseja pidetään, mitä ja missä, arvokasta tietoa. Ehkä gradun ohjaajiakin kiinnostaa ohjata tekijöitä someverkostoihin. Valmistuneillakin saattaa olla intressiä ajatustenvaihtoon. Jo tehtyjä gradujakin olisi kivaa saada tietoon. Ja mikä tärkeää, gradun aiheita ja toimeksiantoja olisi kullanarvoista saada. Siispä Twitterissä koolla lista somegradun tekijöistä, viestien merkitsemisen #somegradu ja Facebookissa Somegradu-sivu.

Vaikka Twitter on kehno monin tavoin, mitätön 140 merkkiä viestintään, taas siellä sikisi jotain verratonta. Lähetin Sometu-ryhmän gradupiiristä twiitin. Ilmoittautujia tuli. Samoin ideoita siitä, että jo gradunsa valmiiksi saaneet sekä toimeksiantajat voisivat verkottua samaan kööriin. Vallan mainiota. Ja itse ajattelin, ettei olisi yhtään hullumpaa, jos myös arvon professorit ohkaisivat somegraduntekijöitä näihin vertaisten verkostoihin.

Etsitkö somegradun aihetta? Jollakin olisi tarjolla hyvä sellainen!

Sosiaalisen median verkostot

Netti on niin kiva. Etsin äsken erästä termiä ja vastaan tuli oma tekeleeni Wikikirjastosta, josta on juuri tähän hetkeen iloa. Jos olisin säilönyt jutun johonkin vihkoon, en olisi löytänyt sitä, jos en olisi muistanut ja vaikka olisin muistanut, etsiminen olisi ollut työlästä. Jos olisin kirjoittanut asian koneella, olisin löytänyt tekstin, kiitos vikkelän Spotlightin, mutta tässä tapauksessa näin ei ollut tilanne. Vaan Google, hee, siltä se tuli, meikän vuoden 2008 luonnoksia aiheesta sosiaalisen median verkostot.

Minulla on ollut tuolloin (hee) ideana kirjoittaa wikikirjastoon aiheesta. Ei huono idea, voisin vaikka yrittää jatkaa ja kiva olisi, jos löytyisi kanssakirjoittajia. Kas tässä (nää mun jutut on hilibiliä, itsekin nauraakäkätän itselleni):

Kirja toimii oppikirjana Perinteinen luokkahuoneopetus sosiaaliseen mediaan -kurssilla.

Kirja syntyy Jaikun avustuksella (ks. lähtökohtana oleva keskustelu)

Sosiaalinen media tarjoaa uusia ympäristöjä, joissa ihmiset kohtaavat, tutustuvat ja toimivat yhdessä. Suuri osa verkostoista liittyy harrastuksiin, vapaa-aikaan ja opiskelijoiden epäviralliseen yhteydenpitoon. My Space, Irc-galleria, Facebook ja Twitter ovat tunnetuimpia nuorison ja nuorten aikuisten suosimia verkostoitumissivustoja.

Verkostoitumispalvelut eivät ole kuitenkaan pelkkää internethengailua. Ne tarjoavat myuös vakavasti otettavia mahdollisuuksia ammatilliseen yhteistyöhön sekä oppimiseen. Tässä kirjassa kuvataan näitä mahdollisuuksia.

Sisällysluettelo  [piilota] 1 Mitä tarkoittaa sosiaalinen media? 2 Miten verkostoitumisen käsite voidaan ymmärtää eri yhteyksissä? 3 Miten sosiaalinen media avaa tilaa verkostoitumiselle? 4 Verkostoitumisen edut?

Mitä tarkoittaa sosiaalinen media? [muokkaa]

Miten verkostoitumisen käsite voidaan ymmärtää eri yhteyksissä? [muokkaa]

Miten sosiaalinen media avaa tilaa verkostoitumiselle? [muokkaa]

Verkostoitumisen edut? [muokkaa]

EDITOI! Luonnosasteella Jaiku-keskustelun jäljiltä:

verkostoituminen karkottaa yksipäisyyden, ajatusten yhteiskehittely on enemmän kuin sosiaalinen kaupankäynti, jossa periaatteena on anna vihje mulle, annan vihjeen sulle, verkostoissa syntyy siis jotain enemmän kuin vaihdantaa

verkostoituminen karkottaa yksinäisyyden: monissa ammateissa puuhataan omaa projektia palavereita/neukkareita/kokouksia/seminaareja lukuunottamatta yksin, jolloin henki latistuu ja mentaalinen työtila kutistuu, toinen (ja vielä parempaa merkitsevä toinen) luo työntekoon inhimillisen ilmapiirin (esim. Jaikussa yms. nyt meneillään olevat ympäristö/kestävä kehitys -keskustelut nostavat ajattelun uudelle tasolle > en tee vain duunia vaan olen osa ihmiskuntaa ja vaikutan siihen, mikä tämän pallon tola on).

verkostoissa tutustuu uusiin ihmisiin, saa ystäviä ja kohtaa ihmisiä, jotka ajattelevat toisin, eri suunnasta (ohjelmassa puhuttiin samanmielisten verkostoista, joka on suomalaisittain ollut tyypillinen tapa luoda verkostoja, netti kumoaa tätä traditiota osittain, tietty yhdistävä aina löytyy)

netin verkostoitumispalvelut, irc-kanavat, chat-porukat yms. ovat nopeita > työssäni verkotan manuaalisesti eri rakennuksissa eri kaupunginosissa työskenteleviä opettajia, jotka eivät työn tuiskeessa parissa vuodessakaan saa aikaan kohtaamista kollegansa kanssa, vaikka molemmin puolin sitä haluaisivat, netissä asia hoituu suit sait ja on näin keski-ikäisenkin kokemana hauskaa, tunne on kuin kahvipöydässä lörpöteltäisiin

verkostoissa informaatio kulkee nopeasti, mutta ei pelkästään tuo kulku, kyllä informaatiota tuppaa ovista ja windowseista, oleellista on verkostojen vikkelät analyysit, onko kala kuranttia ja mikä sen tausta on (tätä on taas tänäkin iltana Jaikussa tehty, verraton esimerkki Harton kysymys ja siihen vastaus)

yhteisöllisyys ... verkosto voidaan nähdä polkuina ihmisen luota toisen luo, vähän kuin sosiaalinen tiekartta tai sitten verkosto voidaan nähdä orgaanina, jossa on enemmän kuin jäsenet, on meisyys, tietty henki, me ollaan me ja meihin voi liittyä, ulkoa sisään tulleena olen kokenut aivan spesiaalina netin sosiaalisten verkostojen ystävällisen hengen, auttaminen on laskelmoimatonta ja sitä jaetaan kun huvittaa, on aikaa ja vastapalveluja kyselemättä avoimesti (sorsastuksen kehittyminen erillisilmiöksi osoittaa, että orgaani hahmottaa erikseen hyötytarkoituksessa avunpyynnön)

sosiaalisten verkostojen huumori on mainiota, sisäpiirin kieli on ehkä aluksi hieman oudoksuttavaa, mutta jos ei pelkää, siihen pääse mukaan ja monet ilahduttavat oivallukset vireyttävät aivoja, kouluaikaan muistan nauttineeni vastaavalla tavalla kielellisestä pelleilystä kuin nyt täällä netin verkostoissa

merkittävä juttu tietenkin verkostoissa on oppiminen! Jaikun ja Sometun ja Frienfeedin ja Delin astuttua elämääni en ole enää tarvinut maksullista ammatillista täydennyskoulutusta ja silti olen omasta mielestäni paremmin ajan tasalla kuin maksullisen koulutuksen sisällöissä näytään tarjoavan.

tärkeä ulottuvuus löytyy luottamuksesta. Kriittiseen tiedonhankintaan ei riitä yksi yksinäinen pää vaan tarvitaan ihmisaivojen nopeaa ja sujuvaa yhdistämistä. Perinteiseen mediaan ei enää voi luottaa kuin ennen siksi, että uutisia ja juttuja tehtaillaan liukuhihnatahtiin, reportaaseja tehdään yhä harvemmin, taustatoimittaminen jää usein surkeaksi tai ostetaan kilpailuteltulta alihankkijalta (tämä on kurja heitto, en tunne maailmaa kuin sen, mitä olen lukenut). Laatu laskee. Myös kirjoissa. Kilpailu markkinoista näkyy. Minä luotan lähteeseen, kun luotettavat ja fiksut kaverit useammasta suunnasta kertovat luottavansa. Kertomiseen voi riittää sosiaalisten kirjanmerkkien kautta välitetty miniviesti ja linkki.

Lainaus @Armi/Jaiku: "Täällä verkossa tunnen olevani samanarvoinen kuin muut ja hyväksytty, vaikka tiedot/taidot eivät samalla tasolla olisikaan. Uuden yrittäjän voi olla vaikea päästä mukaan ns. perinteisiin verkostoihin, jos ei ole sopivia suosittelijoita tai sopivaa taustaa (esim. perhe, oppiarvo, politiikka) tai jos on muuten vähän erilainen (ikä, sukupuoli, maahanmuuttaja)."