lauantai 6. elokuuta 2011

Viestintäilmapiirillä on väliä

Kesällä avautunut Google+ -verkkopalvelu on ottanut esitestausvaiheessa hyvän lähdön. Keskustelut ovat menneet pelkkää linkkien ja lyhytviestittelyä syvemmälle. Oppimisesta kiinnostuneet ovat muun muassa keskustelleen käytännön kysymyksistä sisältöjen jakamisen suhteen ja samalla pohdinta on siirtynyt myös asenteisiin ja emootioihin. Kirjoitin aiheesta pienen blogimerkinnän, joka sekin keräsi varteenotettavia kommentteja. Kulttuurimuutos on selkeästi meneillään.

Sometu-verkoston sivuilla Kari Lahti kertoi omasta kiinnostuksen kohteestaan, arvostavasta vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa (ks. wiki) ja kyseli, miten ihmisten mielestä asiaan kuuluu –osallistujia toivotaan eli hopi-hopi Sometuun ;).

Äsken esittelin tätä omaa graduprojektiani edellä mainittuun keskusteluun ja tulin tiivistäneeni jotain, mitä pieninä erinä olen kesälukemisista ja tutkimushavainnoinnista kerännyt kokoon:

"Oma lähestymiseni on a) erottaa nettispesifi yleisestä verkoston tain ryhmän tavoitteellisen toiminnan fasilitoinnista ja b) kuvailla niitä toimintatapoja, joilla fasilitointi voisi onnistua.
Fasilitointi tässä ymmärretään auttamisena, helpottamisena, tukemisena ja tavoitteeseen pääsemisen edistämisenä. 
Toimenpiteitä voivat olla
  • verkoston ja sen toiminnan liikkeelle lähdön kätilöinti verkon kautta tai aloitustapahtuman aikana ja jälkeen verkkoon suunnaten,
  • verkoston toiminnan liikkeellä pitäminen ja toiminnan suuntaaminen prosessin aikana,
  • talkoistaminen, joukkouttaminen, crowdsourcing verkostossa ja
  • tulosten ulos saaminen verkostosta ja sen toiminnasta mm. yhteenvetojen, jäsennysten, tiivistelmien, listausten tai muoden koontien avulla. 
Oleellista on, että fasilitaattori ei itse tee asioita muiden puolesta vaan toimii taustalla luomassa edellytyksiä, joista yksi on tuo esittämäsi vuorovaikutusilmapiiri. Jos ilmapiiri on rohkaiseva, kannustava ja arvostava, vuorovaikutus myös etenee. 
Fasilitaattorilla on netissä erilaisia keinoja tähän kuin kasvokkaistilanteissa. Esimerkiksi minä pystyn nostamaan tämän keskustelun esille Ningin ylläpitotyökalulla, voin jakaa tätä eteenpäin napin painalluksella Twitteriin ja Facebookiin, voin linkittää tämän toisaalle (kuten nyt teen gradublogiini). 
Kysymyksesi herättikin mukavasti kesäunesta opiskelusyksyyn."

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Valmisteilla populaari viriketeos tämän gradun aihepiiristä

Yhdessä tehty, netitse. Kari A. Hintikka tulevaisuuden ennakoijana ehdotteli jo aikaa sitten kirjaa aiheesta crowdsourcing (talkoistaminen, joukkouttaminen). Tuija Aalto kypsyi idealle tänä keväänä. Ja koskapa olin itse jo jonkin aikaa ollut nettikulmilla hengailemassa saman aihepiirin kanssa, minutkin napattiin kimppakyytiin ja nyt sitä mennään.

Projektin työnimeksi kiteytyi vertaisaika. Puuhaamme voi peesailla, rikastaa ja ravistaa blogissa, Facebookissa, Twitterissä (#vertaisaika) ja Qaikussa. Hubina vertaisaika.fi. Ohessa siis edistyy myös oma graduni Tampereen yliopiston informaatiotieteen yksikköön.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Kari A. Hintikka nettifasilitoinnista Otavan Opistolla 13.5.11

Tänne blogiin ilmaantuu ensi viikolla iso läjä purettua aineistoa viikon takaisesta Otavan Opiston Nettikätilöinti-pajasta. Tässä otavalaisten tuottama videotaltiointi Kari A. Hintikan esityksestä, joka oli erittäin hyvin jäsennelty ja tiukkaa tavaraa omaa tutkimusaihettani ajatellen. Suurkiitokset! EDIT: Flash-muotoinen video ei ole enää saatavilla.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Nettikätilöintipaja

Otavan Opistolla järjestetään 13.-14.5.11 nettikätilöintipaja. Aiheesta lisää Nattikansan blogissa. Pajaa pääsee seuraamaan myös Adobe Connectin kautta etänä (verkko-osallistujaksi ilmoittautuminen, valitse toukokuun paja). Tilaisuudesta nettijalanjälkiä mm. tähän blogiin.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Ryhmäprosessit – sosiaalipsykologian näkökulmaa osa 2

Helkama & Myllyniemi & Liebkind (1998). Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita. Luku 13 Ryhmäprosessit, ss 253 – 289.

Tehtävän luonteen vaikutus (s. 257 Steiner 1972 ryhmätehtävien typologia):
- tekevätkö kaikki samaa samalla tavalla
- yhdistetäänkö erilaista osaamista yhteen
- voidaanko tehtävä jakaa osiin
- onko määrä (nopeus) vai laatu tärkeää
- yksilön panosten suhde ryhmän tulokseen

Yksilön panosten suhteen: lasketaan yhteen, ryhmä valitsee arvioimalla parhaan/parhaat, kaikki jäsenet vaikuttavat tulokseen, ryhmä tai johtaja harkitsee ja valitsee.

Omia johtopäätöksiäni nettiverkostojen suhteen: tärkeää huomata, miten eri yksilöiden panokset voivat vaikuttaa eri tavoin ja miten tehtävän luonne vaikuttaa yksilöpanoksen suhteuttamiseen. Mikä vaikutus esimerkiksi odotusajalla on? Jos oman panoksen vaikutusaika venyy huomattavasti, motivaatio voi laskea nopeasti. Tämä näkyy niinkin pienessä asiassa kuin nettiverkostoon liittymisessä: jos verkostoon pääsyä joutuu odottamaan, henkilö saattaa peruuttaa verkostoon liittymisensä. Miten visualisoinneilla voidaan tukea osallistumisen vaikutuksen näkymistä? Tämä näkyy esimerkiksi Etherpadin yhteiskirjoitustuokioissa: oma väri motivoi ihmisiä, mukana leikillinen ulottuvuus. Jos kontribuutio selkeästi nähtävillä, nouseeko motivaatio? Vai pelottaako näkyväksi tekeminen ihmisiä? Profiilikuvan merkitys on suuri, oma panos näkyy "omana äänenä". Aloittelijoita pelottaa, tottuneille tärkeää. Onko profiilikuvan merkitystä nettikeskusteluissa tutkittu?

Ryhmäprosessit – sosiaalipsykologian näkökulmaa osa 1

Helkama & Myllyniemi & Liebkind (1998). Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita. Luku 13 Ryhmäprosessit, ss 253 – 289.

s. 253-254: Ryhmää tarvitaan tehtäviin, joista yksilö ei selviydy. Jotta tehtävä saadaan suoritettua, tarvitaan yhteistyötä. Eri asia on, pääseekö yksilö ryhmässä parempiin suorituksiin kuin yksinään (aihetta tutkittu jo 1800-luvulla taloustieteissä: optimistisesti: Carlia ja Marx, kokeellisesti: Ringelmann).

Ryhmätyön tuloksellisuus huononee suhteellisesti ryhmän koon kasvaessa (Ringelmannin efekti): syitä mm. motivaatio, koordinaatio, työvoimien yhdistämisen vaatima työ, toiminnan ajastaminen.

s. 255: Sosiaalinen dilemma / sosiaalinen loukku: jokaiselle yksilölle on edullista toimia itsekkäästi, jos yhteistä hyvää on kaikkien käytössä vapaasti ja jos kaikki toimivat itsekkäästi, seurauksena on katastrofi (näin on edennyt esim. saastuminen). Tämän välttämiseksi yleensä pyritään sopimaan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä sanktioista. Sopiminen on selkeää, jos ryhmä on pieni ja tavoitettavissa. Asetelmaan perustuvissa kokeissa ryhmän jäsenet ovat taipuvaisia johtajan valintaan, jos näyttää siltä, että yhteinen resurssi uhkaa ehtyä.

Johtopäätöksiäni nettiverkostoihin: Voimien yhdistämisen ongelmat: miten sovitaan, missä sovitaan, miten vuoronvaihdot tehdään, miten osaamiset yhdistetään (mistä tiedetään, kuka osaa mitäkin), verkostojen hajanaisuuden vuoksi sopimusten tekeminen hankalaa.

s. 255-256: ryhmätyön tuloksellisuus: mahdollinen tulksellisuus miinus motivaatiohukka ja koordinaatiohukka. Motivaatiohukka syntyy kolmen tyyppisistä tekijöistä (Baron, Kerr & Miller 1993): 1) sosiaalinen laiskottelu (social loafing), yksilön panoksen puuttuminen ei näy, helppo laiskotella, 2) vapaamatkustus (free riding), yksilö uskoo, ettei hänen panoksellaan ole merkitystä kokonaisuuden kannalta, joten osallistumattomuus ei haittaa, 3) "raukkis" (sucker) heittää hanskat tiskiin, kun huomaa, että muut ovat teettäneet hänellä työt.

Johtopäätöksiäni nettiverkostoihin: Koordinaatiohukkaa ei käsitelty kirjassa. Se on mielenkiintoinen nettiverkostojen kannalta ja vaatii lisäselvittelyä. Motivaatiohukan kaikki osa-alueet toteutuvat herkästi nettiverkostoissa. Voisiko olla vielä muita motivaatiota laskevia tekijöitä? Miten nettiverkostossa puututaan näihin ilmiöihin? Kuka puuttuu? Onko verksotossa sellaisia valtasuhteita, että kukaan voisi paimentaa ryhmäprosessia?

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Case ITK2011 ja some

Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa ITK on koonnut jo yli 20 vuotta väkeä keväiselle Aulangolle. Niin jälleen. Päivien verkkosivuilla on viime vuosien aikana ollut yritystä ennakkoverkottaa ja aktivoida osallistujia. Käytössä on ollut muusta somesta erillisiä ratkaisuja. Mitä olen itse seurannut ja osallistunut viimeisen viiden vuoden aikana, niin ei kovin suurta pöhinää verrattuna osanottajamäärään, joka on kumminkin jonkin verran valikoitunutta porukkaa.

Tänä vuonna kolme vuorokautta ennen konfernessin alkua etusivun keskustelulaatikossa on kaiken kaikkiaan 10 keskustelun avausta, suurin osa järjestävän organisaation puolesta. ITK-ystävät -ryhmä löytyy Facebookista, mutta ei ole ilmeisesti tänä vuonna järjestäjien omassa tiedotuskäytössä ja muita FB-sivuja ei löytynyt. ITK-ystävissä oli 6 kirjoitusta tältä vuodelta, joista 4 saman ihmisen (Pauliina Mäkelän) laittamia. Jäseniä ryhmässä on 245 tänään 3.4.2011.

Twitterissä jo kyselin aiheesta ja yksi vastaus hiljaisuuteen oli Facebookin osalta se, että ryhmät eivät ole yhtä käteviä seurata kuin sivut. Vastaaja oli myös noteerannut, että Facebook-ryhmän kuvaus kohdistui viime vuoteen.

Olisi kiinnostavaa kuulla kommentteja aiheesta. Itse olen usein kaivannut ennakko- ja jälkiverkottumista konferenssin tai seminaarin kanssa. Tällaiseen on erilaisia ratkaisuja. ITK:n käyttämä ei toki ole ainut. Millainen ratkaisu toimisi? Mikä on taustatyön rooli? Mikä merkitys valitulla teknisellä käyttöympäristöllä on?

Sometu-verkosto on osallistunut aktiivisesti jo kolmatta vuotta ITK-päiville. Väkeä on mobilisoitu sekä verkoston Ningissä, wikissä että Google-dokumentteilla. Sometun ITK-ryhmät: 2009 osallistujia 60 hö, 2010 osallistujia 144 hö ja 2011 osallistujia 41 hö. Sometun wikisivut 2009, 2010 ja 2011.

Twitter on nopeasti haihtuva ja hajanainen taustakanavana sekä verkottumisapulaisena. Vaatii mielen sisäistä liimaa ja sovelluspalveluita. Viime vuoden ITK-twiitit on talletettu TwapperKeeperillä, sikäli kun niissä on ollut merkintä #itk2010.

EDIT: Tämän vuoden ITK-päivillä on jokaisella esityksellä oma Twitter-hashtag. Mitenköhän esityksestä toiseen laukkaava osallistuja ehtii vaihtaa merkintää lennossa, miten selkeästi ne ovat esillä ja muistavatko ihmiset sitten laittaa myös #itk2011 merkin (joka olisi oikein hyvin voinut olla #itk11). Esitysten hashtagit ovat pitkiä, tyyliin #itkesitys51. Mobiililla twiittaavalle sorminäppäryysharjoituksia tiedossa. Kiitos vinkistä @talvivaaraj.