Helkama & Myllyniemi & Liebkind (1998). Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita. Luku 13 Ryhmäprosessit, ss 253 – 289.
s. 253-254: Ryhmää tarvitaan tehtäviin, joista yksilö ei selviydy. Jotta tehtävä saadaan suoritettua, tarvitaan yhteistyötä. Eri asia on, pääseekö yksilö ryhmässä parempiin suorituksiin kuin yksinään (aihetta tutkittu jo 1800-luvulla taloustieteissä: optimistisesti: Carlia ja Marx, kokeellisesti: Ringelmann).
Ryhmätyön tuloksellisuus huononee suhteellisesti ryhmän koon kasvaessa (Ringelmannin efekti): syitä mm. motivaatio, koordinaatio, työvoimien yhdistämisen vaatima työ, toiminnan ajastaminen.
s. 255: Sosiaalinen dilemma / sosiaalinen loukku: jokaiselle yksilölle on edullista toimia itsekkäästi, jos yhteistä hyvää on kaikkien käytössä vapaasti ja jos kaikki toimivat itsekkäästi, seurauksena on katastrofi (näin on edennyt esim. saastuminen). Tämän välttämiseksi yleensä pyritään sopimaan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä sanktioista. Sopiminen on selkeää, jos ryhmä on pieni ja tavoitettavissa. Asetelmaan perustuvissa kokeissa ryhmän jäsenet ovat taipuvaisia johtajan valintaan, jos näyttää siltä, että yhteinen resurssi uhkaa ehtyä.
Johtopäätöksiäni nettiverkostoihin: Voimien yhdistämisen ongelmat: miten sovitaan, missä sovitaan, miten vuoronvaihdot tehdään, miten osaamiset yhdistetään (mistä tiedetään, kuka osaa mitäkin), verkostojen hajanaisuuden vuoksi sopimusten tekeminen hankalaa.
s. 255-256: ryhmätyön tuloksellisuus: mahdollinen tulksellisuus miinus motivaatiohukka ja koordinaatiohukka. Motivaatiohukka syntyy kolmen tyyppisistä tekijöistä (Baron, Kerr & Miller 1993): 1) sosiaalinen laiskottelu (social loafing), yksilön panoksen puuttuminen ei näy, helppo laiskotella, 2) vapaamatkustus (free riding), yksilö uskoo, ettei hänen panoksellaan ole merkitystä kokonaisuuden kannalta, joten osallistumattomuus ei haittaa, 3) "raukkis" (sucker) heittää hanskat tiskiin, kun huomaa, että muut ovat teettäneet hänellä työt.
Johtopäätöksiäni nettiverkostoihin: Koordinaatiohukkaa ei käsitelty kirjassa. Se on mielenkiintoinen nettiverkostojen kannalta ja vaatii lisäselvittelyä. Motivaatiohukan kaikki osa-alueet toteutuvat herkästi nettiverkostoissa. Voisiko olla vielä muita motivaatiota laskevia tekijöitä? Miten nettiverkostossa puututaan näihin ilmiöihin? Kuka puuttuu? Onko verksotossa sellaisia valtasuhteita, että kukaan voisi paimentaa ryhmäprosessia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti